Otin käyttöön talvikengät ja kesäfarkut. Kevät on hassu, tai sitten minä olen. Leivoin ja söin pellillisen kaurakeksejä. Iltapäivällä kauppakasseineni kotiin tullessani takana tuleva henkilö kiirehti edelleni, jotta voisi avata minulle oven. Koulussa pitäisi olla vuoden kamalinta ja siellä on oikeastaan aika kivaa. Mikä tätä kevättä vaivaa? Kyllä, helmikuun toinen viikko on kevättä. Ainakin tällä menolla.

Tilasin itselleni aikuisten ihmisten pankkikortin, sellaisen, jolla pitäisi pystyä ostamaan turhanpäiväistä rompetta myös ulkomailta. Tilasin sen vain yhden hassun kirjan takia, jonka tahdon Amazonilta, mutta sehän on hyvin pätevä syy. Toivottavasti pankki katsoo minun olevan tarpeeksi vakavarainen, haha. Niiden rahoillahan minä oikeastaan kyllä elän. Olisin ollut kelpoinen luottokorttiinkin, mutta siihen tarvittiinkin vain opintopisteitä silkan cashin sijasta. (Ja niitähän meikäläisellä riittää! Ihan loputtomiin! Tulkaa vaan hakemaan, on niitä pojoja jo ainakin sata!!!1) Mutta oikeasti, taas on yksi aikuisuuden haamuraja saavutettu. Silkasta vastahankaisuudesta jätin luottokorttihakemuksen jättämättä, mutta teoriassa olen siis Visa-henkilö. Karseaa. Pitää mennä taas piakkoin pankkiin tyhjennyttämään punaista säästöpossuani, että saan meiningin kohdilleen. Hippo-possu onkin kohta jo kurkkuaan myöten täynnä.

Vähän on tässä kyllä ollut sellaista fiiwistä, että pitäiskö kasvaa aikuiseksi. Äsken huvittelin tovin puhaltamalla pillillä kuplia puolukkakeittolasiin ja tietäähän sen, mitä siinä kävi. Vaaleita kesäfarmareita ei pistetä enää huomenna jalkaan. Aikuisuuden puolesta äänestää myös vanha ja raihnainen olotila: joku on mennyt ja vääntänyt selkäni jumiin! Lapaluiden välistä kiskoo niin ettei sohvalla meinaa pysyä. Valtavan epistä. Sohvalla lojuminen on olennainen osa kevätkampanjaani kesäksi rantapallokuntoon. Ette tiedäkään, miten kova työ on ahmia pellillinen kaurakeksejä kerralla. Minäpä kerron: ei kovin paha. Ai saakeli. Olen varma, että aikuiset ihmiset pystyisivät jättämään keksiin tai kahteen. Minä en.