Nyt kun on vihdoinkin lämmintä, kuuluu kaikki kahvikeskustelut ja blogijupinat täyttää säiden manailuun. Liian kuuma, ei pysty töitä tekemään, henki menee. Samaa valitusvirttä pidän toki yllä minäkin, mutta oikeasti tykkään tästä. Jo aamulla puoli seitsemältä aurinko porottaa häiritsevästi ja siitä se lysti vasta paraneekin! Okei, tänään olin katolla vain puoli päivää, joten en tiedä kunnon kuumuudesta mitään. Iltapäivällä kellarissa tulikin sitten sellainen vilu, että kotiin päästyäni parkkeerasin parvekkeelle hikoilemaan vähän lisää. On metkaa katsella, kuinka hikipisarat kerääntyvät kyynärtaipeisiin lammikoiksi ilman että tekee mitään. Töissäkään ei kyllä tarvitse kuin luutaa kerran heilauttaa ja jo naama punoittaa ja paita on selästä läpimärkä. Ihan hullua. Joskus näinkin tässä maassa. Mahtavaa, tietysti.

Illansuussa retkotin sohvalla ja pillitin. Pää taisi pehmetä auringossa tai järki hajota huonojen tv-ohjelmien tieltä, kun tytskään iski kunnon märkymiskohtaus. Räkä poskella ja jalat seinällä, ja oikein tunteella. Haha. Eipähän ole tuommoistakaan näkynyt, hetkeen. Ekaksi on iloinen ja aurinkoinen ja laulavainen ja jessus ihan kipeän hyväntuulinen ja sitten seuraavaksi parkuu selkä kaarella elämän paskamaisuutta. Puoli tuntia riitti. Sitten alkoi Muodin Huipulle ja elämä rupesi taas hymyilemään. Se fiksumpi minä pyörittelee nyt vähän silmiään persoonan toiselle puolikkaalle. Vai montako niitä lohkoja nyt onkaan, en tiedä. Pitäisi joskus tehdä inventaario tuonne pääkoppaan.

Yhden tilintarkastuksen tein jo ja huonolta näytti. Okei, rahasta valittaminen on yhtä tympeää kuin säästä jauhaminen, mutta kuka ihme syö mun rahojani? Olen tänä vuonna tehnyt töitä enemmän kuin koskaan ja viimeiset kaksi kuukautta olen hengaillut yhdistelmällä korkein tuntipalkka + korkein tuntimäärä minulla ikinä ja silti olen köyhempi kuin koskaan. Taas on meneillään se tilanne, että ruokakauppaan ei ole menemistä ennen palkkapäivää. Perhana. Okei, olen hurvitellut reilusti ja tehnyt hankintoja (Joko hihittelin uudesta käsveskastani? Se on söpö.), mutta helkkari, miten mie meinaan talven elää, jos meininki jatkuu puoliksikaan tällaisena? Työnteko olisi tarkoitus lopettaa tältä vuodelta tuossa kahden viikon kuluttua ja säästöt on kaluttu viimeistä penniä myöten. Olen oppinut vastuuttomaksi, vau. Kaksi vuotta siinä menikin. Ekan talven minä pärjäsin kokonaan opintotuella ja pienillä jemmarahoilla, eikä tehnyt edes tiukkaa. Minä matkustelinkin silloin! Nyt ei meinaa roposet riittää edes bussilippuun kotokonnuille. Täytyy lopettaa ulkona hyppääminen ja keksiä joku kelpo harrastus. Käpyjen kerääminen vaikka. Sehän on halpaa? Raitista ilmaa ja kaikkea. Okei, otetaan se.

Nyt pitäisi kyllä könytä punkan puolelle. Illan elokuva lienee yhtä viihdyttävä kuin nämä viime aikojen pläjäytykset, viimeöisessä unessa oli mukana lampaita ja moottoripyöriä. Ou jeah, mää sanon. Joten sinne sitten, öitä.