Ei tullut sunnuntaista samanlaista vinkumista mitä eilinen antoi ymmärtää. Ehei. Televisio-ohjelmakarttojen luojat ovat palanneet järkiinsä ja poistaneet vähäisenkin järjen tytskän viikonlopusta. Simpsoneita, Gilmoren Tyttöjä, 70's Showta, pätkä Laguna Beachia, parin eri mantereen Idolsia, vähän Pelkokerrointa ja Amazing Racea ja kuorrutukseksi kakun päälle hyvän mielen elokuva School of Rock. Näistä on pienten tyttöjen vapaapäivät tehty.

Silti (tai tulkinnan mukaan siksi, ihansama) on vähän määly olo. Olisi kiva, jos tämäkin tytskä saisi joskus vähän uutta vaihdetta silmään, jotain aikaiseksi. Okei, onhan tässä viime aikoina hankittu ihan kohtalainen kofeiiniaddiktio (Ei sillä, että se ihmeaine mitään vaikuttaisi. Zzz.) ja luotu uusiotaidetta hajottamalla tavaroita, mutta jotain uusia tuulia kaipaisin nyt. Jännitystä. Äksöniä. Intoilua. Jotain muuta kuin tätä tummanharmaata, väsähtänyttä äkäilyä. Niin et kuis ois? (Nyt kun tätä pyydän, saan huomenna kuitenkin jonkun alasimen otsaani ja kiroan itseni ja vikinäni perimpään kuuseen. Sitä odotellessa.)

Sain tänään sähköpostia ystävältäni. Se oli kirjoitettu kokonaan ISOILLA KIRJAIMILLA, siinä oli hyvin monta huutomerkkiä ja siinä käytettiin muunmuassa ilmaisuja juhuuuu, voooouhuuuu ja jeah. Tulin vain miettineeksi, että kaikenlaisten tyyppien kanssa minäkin kaveeraan. Haha.