Kesä on tullut. Rakas pikkuruinen kattohuoneistoni, joka oli talvella niin kylmä, että nukuin säännöllisesti villatakki päällä kahden täkin plus päiväpeiton alla, on nyt kuuma. Etenkin aamuisin, kun aurinko paistaapaistaapaistaa suoraan ikkunaan. En valita, koitan oikeasti olla valittamatta, koska on kesä ja lämmin ja oikeasti tosi kivaa, mutta tänään heräsin siihen, että avoimesta tuuletusikkunasta lensi sisään lintu. Mulla ja siivekkäillä on muutenkin vähän huono suhde ja huonommaksi se vain menee, jos vastapuoli paukkaa kylään kutsumatta ja silloin, kun mulla on krapula. Onneksi lintu tajusi itsekin etikettivirheensä aika nopeasti ja pyrähti ulos sitä tietä mitä oli tullutkin. Muuten en olisi tiennyt, mitä tehdä. Oli niin kuumakin, ettei peiton alle voinut mennä piiloon.

Meinasin sanoa, että on se kuitenkin jotenkin kauhean romanttista, kun voi vielä näin iltasellakin pitää ikkunaa auki ja kuulostella rauhallista kesäyötä, mutta saman tien tuossa alhaalla kadulla joku alkoi rääkymään perkeleen kusipäätä. Se on kai sitä kaupunkiluonnon monimuotoisuutta: aamulla laulavat lintuset ja illalla pubiruusut. Semmoista se on.

Muita asioita: mulla on kesän ensimmäinen oudon muotoinen rusketusraja ja kynsissä lakkaa sävyssä Superpink. Siinä kai tärkeimmät. Aurinko voisi kyllä jossain välissä lopettaa paistamisen, että saisin jotain asiallistakin tehtyä.