Perheeni kävi ja osti ja asensi minulle rullaverhot. Näin omatoimisia sitä täälläpäin ollaan! Oikeastihan asia oli niin, että isi ei suostunut lainaamaan porakonettaan minulle ilman että mukana tuli hän itse porakoneenkäyttäjänä (Näin paljon rakennustyömaaduuni lisäsi luottamusta isässäni mitä tulee minuun ja teknisiin laitteisiin, hmph.) ja äitee taas tahtoi avustaa köyhää opiskelijaa, kun kerrankin oli tilaisuus avustaa näin käytännönläheisesti eikä tunkemalla kouraan rahaa, joka kuitenkin menisi ties mihin. (Oikeasti mä en ikinä saa noilta käteistä, avustukset irtoavat aina tavarana. Onko luottamus näin vähissä myös rahankäyttöni suhteen? Perhana.)

Mutta nyt mulla on verhot. Bambuiset, tai "bambuiset", ihan sama, nätit ovat. Voin pitää taas pimeän aikaan valoja päällä, eipä pitäisi lähiön nähdä yhtään mitään arveluttavaa täältäpäin. Tilanteeseen sopivasti äiti osti minulle myös lampun keittiöön. Se on oranssi ja aika hillitön. Ei siitä kovin paljon valoa lähde, mutta onpahan vähän sellaista punaisenkelmeää hippimeininkiä tässäkin tuvassa. Täällä olikin ihan liian asiallista ja nuivaa.

Sisustusbuumin tartuttua naputin vielä parit taulut seinille (Isin häivyttyä maisemista, ja hyvä niin, sillä tuli vähän lommoja.), vaikka kolmessa kuukaudessa olinkin jo tottunut niiden lojuvan nurkissa. Tiskasin ja imuroin, järjestelin keittiönkaappeja ja siivosin vaatekaapin katastrofin. Äsken istuin hyvän tovin lattialla ja hyllytin joka puolella lojuneet levyt kauniiseen aakkosjärjestykseen. Ei kovin rokkia, mutta mä oon vähän tämmöinen. Nyt on somaa ja järjestelmällistä, voi poro. Tuntuu syksyltä. Syksyisin aina innostun tällaisista jutuista. Kunhan nyt vielä pääsisin koulujuttujen kanssa edes keskusteluetäisyydelle, olisi kunnollistumiseni lähestulkoon huikaisevaa. Ehkä maanantaina. Viikonloppuisin on niin paljon mukavampaa lojua sohvalla ja katsoa Jackass-elokuvaa. Eiku ainiin, toihan piti jättää kertomatta, ihmisellä pitäisi olla parempiakin perjantai-illan viihdykkeitä kuin Jackass. Vaan kun ei ole. Tsihi.