Katsoin äsken kelloa ja mietiskelin, että mihin hemmettiin aika valuu. Luulin, että takana on mitääntekemätön sunnuntai, mutta koska aika on kulunut laukkaamalla, on jotain täytynyt tässä tehdä. Tein listan, mitä olen tänään puuhannut:

- aikaisemmin luetellut aamutoimet, jotka todellakin pitävät sisällään mm. vaatekaapin siivoamisen
- sumun sekä itsen valokuvaamista (aika sumeaa materiaalia)
- paljon leivän syömistä
- lapasen kutomista (Taas. Viimevuotinen makkaratumppi odottaa yhä pariaan.)
- sudokuja
- vähän läksyjä ja tenttiinlukua
- hiustenvärjäystä (Piti tehdä raitoja, mutta en ole niitä vielä tästä pörröstä löytänyt. Korostusväri my ass.)
- ruismarjapuuron tekemistä ja syömistä
- tekstiviestihihittelyä
- tyhmiä tv-ohjelmia 80-luvun teinitähdistä
- Sim City -pelin uudelleenlämmittelyä eli tuntikausien kaupunkisuunnittelijana leikkimistä
- lempifarkkujen lopullista rikkomista (vanha reikä laajeni entistä epämiellyttävämmäksi, kun kävelin roskiskaapin kahvaan) sekä niiden korjaamista 9 hakaneulalla
-kahvinjuontia
- Thelma ja Louise -elokuvan ohessa tapahtunutta mielikuvitushevosten nimeämistä (Vähän ehkä noloa, tuota tehtiin kun oltiin 12. Mutta hevosten nimet ovat hauskaa puuhaa! Tahtoisin siittolanpitäjäksi, että voisin antaa kopukoille tyhmiä nimiä. Alkuaineet ovat yhä suosikkejani.)
- rutkasti tanssahtelua, laulantaa ja vihellysharjoituksia

Ihan paras sunnuntai. Miksi sen täytyy jo loppua?