Lukuvuoden eka nolla on kalasteltu tenttitulostaulukkoon! Lystikkäästi tuo kaunis numero saa samalla edustaa koko syksyn tähänastista arvosanasaldoa. Kaunista, kaunista. Ja joo, vituttaa. Oma syyhän se on, kun valmistautuminen oli taas vähän heppoista, mutta olisi se nyt nastaa nähdä joskus jotain muitakin lukemia siellä tenttituloslistassa. Tämä vuosi tehtiin kiireettömäksi ja pehmoiseksi siksi, että etenisin noissa typerissä opinnoissani. Näin paljon tylsyyttä ja kurjuutta ja silti sieltä tupsahtaa nolla? Tahdon nyt vänistä vähän. Äää-ää.

Ihan kiusallaan päässäni on soinut pari päivää semmoinen vanha hittirenkutus kuin She, she, she yhtyeeltä nimeltään The Klerks. En minä noista tiedä muuta kuin että ruotsalaisia ovat, eivätkä taida olla juuri muita biisejä väsänneet, mutta siinähän sitä tietoa onkin riittämiin. Joka tapauksessa, kipaleen alku riivaa minua. Siinä sanotaan:

Twentyone was coming
It was nothing like it should be
Time for me to change me
So I took my life well you won't see

Syntymäpäiväni on piakkoin. Maassa ei ole lunta ja muutenkin minulla on vähän pahoja aavistuksia. Jotkut voisivat pitää sitä merkkinä, että viikonloppuun suunniteltu keikka on peruttu, jokaikisellä ystävälläni on syntymäpäivänäni jotain muuta tekemistä ja jopa Finnkinon nettisivut kieltäytyvät näyttämästä elokuvaohjelmistoa siksi illaksi. En minä tarkoita, että maapallon pitäisi lopettaa liikkeensä kohdallani, mutta jokin tässä nyt mielestäni mättää. Kaksikymmentäyksi on muutenkin aika paska luku. En ehkä taho.

Ja sitten pitäisi vielä muutosta tehdä. Voi poro, äläpä muuta mölise. Se on aika varmaa, että nupin jukeboksi on jumissa vielä ainakin pari päivää.

Don't you feel spectacular?


Perkele.