Pöö.

Mullon jutunaiheet ihan lopussa nykyään. Tahtoisin kirjoittaa tänne, mutta en jaksaisi jauhaa aina sitä tiskasin-tänään-yhyy-huomenna-töihin-kakkaa, mitä elämäni hyvin pitkälti on. Tai no, oikeasti tiskasin eilen. Eilen näin myös pupun. Eilinen oli jännä päivä.

Jokin aika sitten ostin itselleni täydellisenä heräteostoksena ulkoilupuvun urheiluliikkeen alennusmyynnistä. Oli kuulkaas rehvakas olo kävellessä kaupungilla urheiluliikkeen muovikassi kourassa, sehän suorastaan karjuu, että katsokaa, OLEN KUNNOLLINEN. Naureskelin monta viikkoa, että jepajee, nyt mulla olis hieno ulkoilupuku kaapissa, koskakohan mahdan ulkoilla. Vastaus: tänään. Kyllä, käytin kallisarvoisesta vapaapäivästäni täydet 50 minuuttia taapertaen tuulessa ja tuiskussa jossain pöpelikössä. Juoksinkin pari pätkää. Tuulipuvun suhina peittyi armottoman puuskutuksen alle ja todennäköistä on, etten huomenna enää kävele, mutta olipahan kivaa. Voi porot, nyt olisi niin kivaa päästä kuiskuttelemaan yläasteikäisen minäni korvaan kesken kammottavaa koululiikuntatuntia, että oikeasti metsissä könyäminen ja jalan pistäminen toisen eteen ei ole niin vastenmielistä kuin koululaitos haluaa väenvängällä antaa ymmärtää. Ajatusketju jatkui aina yhtä hämmentävään toteamukseen: taidan olla aikuistumassa. Voi itku. Ihan kivaa joo tässä hiljalleen olisi sekin.

Huomenna suuntaan perin yllättävästi töihin. Huokaisisin raskaasti äh, mutta jaksan vielä repiä riemua siitä, että pääsen pois jo monta tuntia ennen puljun sulkemisaikaa. Lauantai kello 18:05 on ehkä hajottavin ajankohta tuolla vähittäiskaupan maailmassa. Toisaalta työvuoroni alkaakin sitten jo varttia vaille yhdeksän, eli pääsen toteamaan, onko uusi alkoholinmyyntiaikojen rajaus sisäistetty noissa pitkäperjantaitaan pitkän kaavan mukaan viettäneissä väestönosissa. Luulen kyllä, että automarketit eivät ole ongelmapesäkkeitä tuon asian suhteen, kioskintätiä en välttämättä tahtoisi näinä aikoina leikkiä. Tarkalleen ottaen en enää koskaan, mutta se on nyt ihan toinen juttu.

Iltasella olisi suunnitelmissa kotopuoleen köröttely. Pääsiäisen merkeissä siellä on vanha remmi jotakuinkin kasassa ja tarkoitus olisi pistäytyä ehkä jopa ihan kotokaupungin (/-kaupunkien) yöelämässä. Tytskäjoukkio ei olisi tytskäjoukkio, ellei asiasta olisi jo käyty monitahoisia keskusteluita. Mikä kaupunki? Mikä baari? Kenen kaa? Kenen ei? Mistä aloitetaan? Mihin lopetetaan? Mistä herätään? Ja kenen kanssa? Näiden neitien kanssa on mahdotonta suorittaa illanviettoa ilman erimielisyyksiä, kinanpoikasia ja loputonta jahkaamista ja venkslaamista. Ja kyllä, olen itse ihan samanlainen. Noiden ikiaikaisten ystävien kanssa souvi saa välillä ihan käsittämättömiä mittasuhteita. Mistä vetoa, että huomenna tähän aikaan on jo täysi kiista päällä ja neljän tytskän ilta jatkuu neljässä eri osoitteessa? On semmoinen fiilis, että jotain tuonsuuntaista on käynyt ennenkin. Ja sunnuntaiaamuna sovitaan.

Nyt menen Conanin seuraan tutimaan, mutta ennen sitä tahdon kertoa vitsin, joka on naurattanut minua viimeisen kuukauden ajan. Nauran sille säännöllisesti, yksin, ääneen. Kas tässä se tulee:
Mitä Michael Jackson tekee hississä?
-Painaa nappulaa.

Hyvää pääsiäistä. Kohta se minunkin lomani alkaa.