Päätin, etten kirjoita enää yskästä, koska sairauksistaan loputtomiin jauhavat ihmiset ovat rasittavia. Mutta kas, eipä mulla näytä olevan muutakaan sanottavaa. Yskä on, yhä.

Vähän meinaisi kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti kevättä pukata. Ajattelin tänään rohjeta liikenteeseen kevättakillani, jahka ovesta ulos etenen. Kenkiäkin voisi vaihtaa kevyempiin. Vaatekaapissani on käynyt kiitettävä kato, sillä myin ison läjän roinaa kirpparilla ja toisen läjän kuskasin UFF:n pönttöön. Ei-kovin-vaateihmiseksi minulla on/oli huikean paljon vaatetta. Kaapissa pyöriskeli kaikennäköistä alkaen peruskoulun kevätjuhlavaatteista ja liian pieninä ostetuista housuista, joihin en tosiaan tullut vuosien saatossa mahtuneeksi. Laitoin kirpparille reteät tahdon-näistä-eroon -hinnat ja kauppa kävi. Saan hirveitä kiksejä siitä, että jossain joku vieno muotibloggari sovittelee riepujani päällensä ja bloggailee sitten trendilöydöistään pitkinpoikin nettiä. Niin vissiin, hehe.

Kaappien tyhjennyksestä huolimatta minä taidankin pysyä tässä kaupungissa vielä kesän. Lähiönhyvästelybileet on kyllä jo sovittu ensi kuulle, mutta täytyy sitten vain kuvitella, etten enää niiden jälkeen asu täällä. En tiedä, kesä ei innosta juuri nyt kyllä yhtään. Tahtoisin jo hypätä sinne Itävaltaan enkä jumittaa täällä. Varsinkaan kun touhu on vähän tämmöistä: tänään menen ekalle luennolleni noin kuukauteen ja seuraavaakin saan odotella parisen viikkoa. Puhumattakaan mistään vappuhulinoista, minähän en niihin osallistu. Karttelen haalaripellejä ja köhin kotona. Eh. Kerrassaan mahtavaa.

No ainakin aurinko paistaa. Vanhemmat lähtevät viikonloppuna Ranskaan ja siellä sataa. Tässä tilanteessa ei kerrassaan ole muita vaihtoehtoja kuin vahingonilo.