Yksi opettaja oli vähän yrmeä, joten jätin menemättä luennolle ja lähetin perään vain sähköpostin, jossa esitin tyhmempää suomalaista kuin olenkaan ja jätin kielioppivirheetkin korjaamatta, jos niillä saisi vähän sääliä. Jos ei onnistu, niin ei huolta, mä olen kuitenkin lähdössä maasta. Ha! Vastuunpakoilijan unelmatilanne! Vähän sama juttu on myös tiskikoneen kanssa, joka meni omituisesti rikki. Tiskaan muina miehinä käsin ja jätän ongelman muiden hoidettavaksi, olenhan lähdössä maasta. Ette saa mua kiikkiin, ette millään! Suomi on niin eksoottinen paikka ettei mua sieltä löydä, koskaan.

Pakkasin jo melkein kaiken, vaikka ei olisi ihan vielä tarvinnut. Tykkään pakkaamisesta. Heitin aika paljon sälää roskiin, mutta totta puhuen säilytinkin ihan liikaa. Matkamuistoja. Olisin pahassa pulassa, jos joutuisin kuljettamaan tavarani itse kotiin, mutta onneksi mulla on hullut vanhemmat, jotka tykkäävät autoilla Euroopassa. Niiden kyytiin on hyvä tuupata nyssäkkä jos toinenkin ja sitten lennähtää itse pienen kassin kanssa Suomeen kuin paraskin maailmanmatkaaja. Mulla on välilasku Berliinissä ja ajattelin vähän, että kävisin kaupungilla pyörähtämässä, jos vain jaksan. Toisaalta pitäisi ottaa tästä maailmanmatkailusta ja eurooppalaisten pääkaupunkien valloittamisesta irti mitä ikinä vain saa, koska kuka tietää koska mä pääsen seuraavan kerran reissuun, mutta toisaalta mun seikkailuntarve on ihan lopussa. Tahdon taas kodin ja kahvimukin ja paikallisbussin ja lähikirjaston. En yhtään mitään muuta, ainakaan hetkeen. Väsyttää jo.

Kummasti tuo lähtöhälinä ja koulustressi kyllä vetää hartioita solmuun ja otsaa ruttuun. Aikaisia herätyksiä ja nopeasti haukattuja aterioita, en tykkää yhtään. Nuppi meinaa käydä vähän ylikierroksilla ja ahistaa, kun juhannuskin on pelkkää tenttiinlukua. Ihan epäreilua, kun kiire ja stressi tulee nyt eikä tuossa keväällä, kun lojuin ja maleksin viikkotolkulla. Jää pakostikin paskan maku suuhun, olisi ollut niin paljon kivempaa lopettaa vuosi rennosti hengaillen. Ei saisi valittaa, tiedän, varsinkin kun loppukesä taitaa sujua hyvinkin rennoissa tunnelmissa, mutta silti. Olen ihan sykkyrällä. Se tyhmä opettaja ei vastaa ja tenttiprujut tukehduttaa ja argh, tahdon vain karata. Lähteä pois enkä koskaan tulla takaisin. Jes.