Pirun yskä kun estää mua nukkumasta. Ei sunnuntaiaamuna kuulu herätä puoli seitsemältä, ei vaikka olisi kuinka oikeasti jo kesäaika ja edellisenä iltana tuli käytyä pehkuihin siinä Pikku-Kakkosen loppumisen tienoilla. Är ja mur. Nyt olisi tietysti huikea aurinko ulkona ja koko päivä aikaa reippailuun ja jopa pieneen jolkotteluun kevätsäässä, mutta lähde nyt tämän kehonraakin kanssa yhtään mihinkään. Ruumiitahan siitä tulisi. Hei, eikö sopimukseen kuulunut, että yksi flunssa per kevät? Nyt mennään jo toista kierrosta! Alas parantuu nyt, typerä flikka!

Aamutuimaan tein pientä inventaariota jääkaapin luona. On ollut vähän vilskettä ja surinaa, joten jääkaappiin oli kertynyt kaikenlaista unohdettua ja poisheitettävää. Oli onni, että olin pakannut banaanini pussiin ennen kuin olin tunkenut sen alahyllyn perukoille, sillä musta mönjä alkoi olla siinä tilassa, ettei sitä olisi huvittanut kaapia suoraan kalusteista. Huomasin myös, kuinka mukavia ovat ne vaakojen sylkemät hintalaput vihanneksissa. Nehän kertovat hinnan ja painon lisäksi myös sen, että mistä, koska ja mitä onkaan tullut ostettua. Helpottaa tunnistusta ja roskiinheittopäätöstä selkeästi. Kananmunapaketit eivät saa yhtälailla kannatustani: nytkin minulla on loota, jonka viimeinen käyttöpäivä on 82.04. Vaikka kuinka tuota kääntelen, en osaa tulkita, tulisiko nuo heittää pois tänään vai vasta ensi kuun 83. päivän tienoilla. Hmm.

Eilen töissä (kyllä, seitsemän ja puoli tuntia töitä tämän flunssan kanssa, olen fiksu, onnittelut asiakkailleni) tein pientä top 3 -listaa mielessäni aiheena syyt, joista asiakkaat riitelevät keskenään kaupan kassalla. Jos sallitte, esittelen tieteelliset tulokseni tässä. Lista on nurinkurin taattuun YleX Aamu -tyyliin, olenhan vanha Peltsi & Juuso -fani.

3. Mikä helvetissä tässä maksaa? Mies rähjää vaimolle, joka on taas piruvie lapannut kärryyn homejuustoa ja ripsiväriä ja tipunkeltaisia koriste-esineitä. Jumalauta, nämäkö menee sitten minun pussistani? Ikinä, toistan ikinä, ei kukaan huomauttele siitä, että laskua kasvattaa myös kaljakopat ja sisäfilepihvit. Kahden euron myslipatukoista saadaan kyllä riita aikaiseksi.

2. Nyt Jesse-Annukka alas sieltä! Kimeää kälätystä ja tehottomia uhkauksia satelee koko rahastustapahtuman ajan, sillä mukeloa ei tippaakaan kiinnosta vanhuksien höpinät, kun hihnalla pyörii ihanan kimaltelevaan kääröön pakattu pääsiäismuna. Voipuneimpien vanhempien kakarat ehtivät itsekin sinne hihnalle pyörimään, rikkomaan viereisen asiakkaan jogurttipurkkeja ja maistelemaan vähän kassalaarin laitaan kasautunutta mustaa töhkää, ennen kuin kimittävä äitsykkä tai äitsykän bodaripoikaystävä saa temmottua pienokaisen parempaan talteen. Jos lapsirukka on köytetty jonkinsortin kärriin, pääsee hän onneksi viihdyttämään itseään heiluttelemalla kassan sulkemiseen tarkoitettua porttia edestakaisin. Harva lapsi tai tämän vanhempi tietää, että portin heiluttelu aiheuttaa kassantakaisen vivun hakkaavaa liikettä suoraan kassaneidin polvilumpioita vasten. On se Liisi-Petteri sitten energinen lapsi. Ja kotona puhutaan vielä.

1. Etkö sä edes kassia osaa pakata? Kyllä. Huomattava osa väestöstä ei osaa pakata kauppakassia niin, että se miellyttäisi myös ostosseurueen muita osapuolia. Painavat ensin, kevyet sitten! Mutta ei liikaa painavia samaan kassiin! Ja isotädille menevät tavarat eri kassiin! Kylmätavarat kylmäkassiin! Vaatteet eri kassiin kuin grillibroilerit! Ei muovikasseja vaan paperikassi! Kuka unohti kangaskassin kotiin? Varo nyt se kassi repeää! Älä nyt niitä kassiin laita, kun kärryynkin mahtuu! Liian täysi kassi! Liian vajaa kassi! Ei tuo ole meidän kassi! Huutoa jatkuu kassalinjan päästä päähän, kunnes joku vihdoin luovuttaa. Jumalauta, pakkaa sitten itse!/Hittovie, anna mä sitten pakkaan! Ja taas kassaneiti pystyy hengittämään vapaasti.

Kaikkea sitä oppii, kun leipäänsä tienaa. Siistiä.