Sain aurinkoni. Kahdeksan tuntia katolla esteettömässä auringonpaisteessa oli ehkä enemmänkin kuin mitä kaipasin, mutta kai sitä täytyy nyt olla hetki valittamatta. Laskin, että sinne katolle on 145 rappusta suuntaansa. Niitä sitten laukkailin edestakaisin, välillä kantamusten kanssa ja välillä ihan vain omaa ruhoani ja painavaksi äityneitä työhousujani raahaten. Pitäisi lopettaa se tavaroiden taskuihin hamstraaminen, sillä kohta tulee kuolema. Tai ainakin mahtipohkeet. Ruokatunnilla kipaisin lähikaupasta jäätelön, päivän päätteeksi noudin toisen ja otin vielä kaveriksi siiderinkin. Huomiseksi on luvattu 28 astetta ja aurinkoista. Katolle jäi vielä duunia.