Loppukesän tuntu. Yhtenä iltana yllätti kunnon ukkosmyrsky, salamia ja hurja taivas ja älytön määrä vettä vartin ajan. Töistä tullessa on jo pimeää ja katuvalot, mutta kengissä ei tarvitse sukkia ja nuhjuinen paksu villatakki on päällä vain siksi, että olen yhtäkkiä rakastunut siihen ja siihen syksyiseen oloon, jonka nuhjuiset paksut villatakit aiheuttavat. Peräkkäisiä vapaapäiviä, vanha kunnon kotokylä, mansikkakakkua nimipäivänä ja hyvän ystävän vatsa, jossa asuu uusi ihminen, jonka korvat saavuttavat paikkansa piakkoin. Ihan oikeasti, tällä oli vihkonen, jossa niin sanottiin. Stressi ja uupumus ja kaikki se katoaa kumman nopeasti, kun keskustelee mansikkakakun äärellä korvien vaihtoehtoisista sijainneista. Ja muustakin.