Pienoisesta holtittomuudestani huolimatta olen tehnyt myös Aikuisten Asioita (AA, ei sukua sille toiselle AA:lle, vaikka niinkin voisi tietysti maailmaansa hahmottaa). Ostin sängyn, sellaisen ihan oikeiden ihmisten sängyn. Se maksoi enemmän kuin mikään ostamani asia ikinä. (Ja silti maksoin sen heti kertasummalla. Olen aikuisempi kuin luulinkaan.) Ajattelin, että sänky olisi hyvä kohde sijoittaa, koska vietän siinä nukkumisen lisäksi myös hyvin suuren osan hereilläoloajastani, tai ainakin viettäisin, jos ei tarvitsisi töissä käydä. Itseasiassa mietin tänään, että voisinkohan ottaa sänkyni töihin mukaan. Ihan vain siksi, että mulle tuli sitä ikävä. Takanamme on vasta yksi yhteinen yö, mutta olen jo kiintynyt. Olen rakastunut siihen sänkyyn. Haluan mennä naimisiin sen sängyn kanssa. Tai no, jos saan olla kevytkenkäinen (ja mikäs minua estää, olenhan se huoleton citysinkku vaimitensenytoli), haluan mennä sänkyyn sen sängyn kanssa. Uuh.

Joudun kuitenkin olemaan päivät erossa sängystäni, koska sitä olisi hankala kuljettaa lähijunassa ja töihinkin se mahtuisi vähän huonosti, sillä koin joko ylennyksen tai alennuksen ja sain uuden työhuoneen. Ylennys se on siksi, että näköalat ovat vähän paremmat (voin käsi poskella tuijotella vaikka sitten niitä lähijunia uudesta ikkunastani), mutta alennuskin se saattaa olla, kun huone on varmaan puolet entistä pienempi. Ei mahtuisi punkkaa ei, juuri ja juuri mahdun ujuttautumaan koneeni ääreen. Toisaalta en minä nyt niin isoliikkeinen ole, että mitään tanssilattiaa tarvitsisinkaan. Maisemanvaihdos myös opetti jotain uutta, sillä löysin uudesta huoneestani lapun, johon oli vanhoilla suuntanumeroilla varustetun puhelinnumeron lisäksi kirjattu myös työpaikan telefax- ja telex-numerot. Eihän siinä sitten auttanut muuta kuin opiskella Wikipediasta, että mitä ovat nämä nykypäivän kärkiteknologiat, jos vaikka joskus vielä tupsahtavat vastaan. Faksin nyt suunnilleen tiesinkin vanhastaan, mutta telex ei sanonut kyllä juuri mitään. Totta puhuen lankapuhelinkin saattaisi vähän yllättää, jos semmoinen jossakin pärähtäisi soimaan. Kamala kun olen kakara.

Seuraavaksi minun kai sitten pitää ostaa faksi.