Nonni. Nyt sitä ollaan päästy taas Kunnollisen Elämän makuun. Kävin aamutuimaan torkkumassa koulussa peräti kolme tuntia, mikä suorastaan pakotti väsyneen ruumiin ja haasteita kohdanneen mielen palaamaan kotiin saavuttuani punkkaan ja nukkumaan parin tunnin nautinnolliset päiväunet. Heräsin kyllä sadeviittaan pukeutuneen murhaajan puukkoon kaulallani, mutta silti uni oli tuhat kertaa makeampaa tässä menneinä päivinä. On se akateeminen elämä hienoa.

Jotain tässä voisi tietty keksiä. Seuraavaan kunnollisuutta vaativaan hetkeen on lähemmäs kaksi vuorokautta aikaa ja tekemiset taas nollissa. Onhan se tietty ihan huvittavaa, että viime viikot olen painattanut tukka putkella ja stressierkki persuksissa ja nyt heti perään olen päivätolkulla tylsistynyt koomapotilas tyystin vailla virikkeitä. Ei koskaan hyvin, ei. Voi voi tytskäparkaa.

Red Hot Chili Peppersin Snow (Hey oh) -musiikkivideo herättää minussa kovasti jotain... tuntemuksia. Tulen siitä ihan liikuttuneeksi. Vähän häiritsevää.