Uuh. Täällä on tehty töitä. Hirmumaanantain deadlinesuma aiheutti hassuja sivuoireita, kuten sunnuntai-iltaista koulussa notkumista. Viisi ja puoli tuntia istuttiin eilen, huokailtiin, käkätettiin, hakattiin tietokonetta ja oikeasti saatiin jotain tehtyäkin. Tänä aamuna vielä pari tuntia ja huomiseksi vika puolen tunnin nykäisy. Sit se on siinä. Koko syksyn tuska ja tutina. Jos tosta tekeleestä ei nyt kohtuullista arvosanaa irtoa, niin lähden maasta. Perkele.

Seuraava deadline on vasta kolmen tunnin päästä. Vielä on hommat vähän vaiheessa, mutta hei, onhan tässä vielä aikaa. Hoho. Keskiviikon seminaariinkin voisi valmistautua, ja toki ne hauskat kielten läksyt tehdä. Muu maailma (Ne pirun humanistit siis, hmph.) loikoo joululomalla ja mie raadan enemmän kuin oikeasti koko syksynä. Ihmemeininkiä. Kouluhässäköiden lisäksi pitäisi tämän viikon aikana selvittää myös jouluhässäkät, kaikki lahjatkaan eivät ole vielä oikein edes idea-asteella. Ennen joulua ja kotokotoa käyn vielä pienellä kulttuurimatkalla pääkaupungissa. Sanomalehden kääntö ja kirjaston kirjat ja joululoman kaveritapaamiset ja matkustussuunnitelmat ja huhheijaa. Kyllä se loma on ehkä ihan hyvä juttu, jos nyt sinne saakka ikinä päästään.

Aamupalalla katsoin Hauskoja kotivideoita nauhalta ja nauroin niin, että kahvia tirsusi nenästä ja kyyneleitä silmistä. Pieni sekasorto tekee psyykelleni ihan hyvää. Ruokavaliolle se ei tee, mutta kukapa ei nyt välillä eläisi päiväkausia ruisleivällä ja kylmillä nakeilla? Joulupöydässä saan sentään lihapullia lisukkeeksi, hahaa. Kulinaristi korkeinta kastia.

Okei, nyt taas niitä koulujuttuja. Menkääpä te vuorostanne edellisen merkinnän kommenttilaatikkoon pelailemaan. Ei se ehkä ole niin hauskaa kuin annan ymmärtää, mutta uskokaa pois, minua vastausten lukeminen huvittaa suuresti. Tehkää se minun puolestani, jooko? Minä minä minä minä. Tsih.