Nyt tuntuu siltä, että homma etenee. Palautin vaihto-opiskeluhakemukseni. Lähettelin läjän kesätyöhakemuksia. Kävin pankissa tyhjennyttämässä säästöpossuni. Sain kandintyöaiheen. Suunnittelen, listaan ja taulukoin. On semmoinen tunne, että hallitsen elämääni! Oho.

Seuraavaksi sitten vain jännitetään, mihin tässä päädytään a) ensi kesäksi ja b) seuraavaksi lukuvuodeksi. Sen tiedän, että tämä kevät sujunee tiiviisti kirjapinojen ja tietokoneen välimaastossa, mutta mitä siitä. Kandintyö vaikuttaa kivalta. Se käsittelee busseja! Bussit ovat kivoja! Jotain kohtalon vitsikkyydestä kertoo se, että eilen postilokerooni tipahti palkinto, jonka voitin eräästä aivan asiaan liittymättömästä arvonnasta. Ilmaista bussimatkustusta Tampereen paikallisliikenteessä 30 euron edestä! Ha! Tämähän on suorastaan mahtavaa.

Ja oikeasti, mikään ei ole hienompaa kuin viedä rahaa pankkiin punaisessa, virtahevon muotoisessa säästöpossussa. Nykypäivänä kun pääsee niin harvoin asioimaan ihan oikean elämän pankkikonttorissa. Opintolainaakin saa vain parilla klikkauksella, eikä siinä ole mitään arvokasta tai hienoa. Mutta kun astelee loskan ja viiman seasta kodikkaan lämpimään pankkikonttoriin, kaivaa hirvikuvioisesta kauppakassistaan painavan säästöpossunsa ja kolauttaa sen tiskiin, niin siinäpä on vasta jotain. Aion ostaa säästöpossurahoillani jotain hölmöä. Kansantalous voi nyt kiittää minua. Siinä possussa oli varmasti ainakin pari kymppiä.