Unirytmini on sekaisin, vasempaa polvea vihloo omituisesti ja saan kummallisia päänsärkyjä, jotka lamauttavat pahimmillaan puoleksitoista vuorokaudeksi. Ei sillä, että saisin mitään aikaiseksi ilman sitä särkyäkään. Kohtaan jatkuvasti erikoisia ohareita, vaeltelen yksin vieraissa kaupungeissa, ja kun tapaan ihmisiä, en osaa puhua enkä enää edes kuunnella ja olen jatkuvasti surullinen tietämättä kunnolla että miksi. Iltaöisin kirjoitan blogiini kummastunutta, itseään toistavaa tekstiä, jota en koskaan julkaise. (Tämän julkaisin ja pienen tovin kuluttua päätin editoida muutaman kummallinen-sanan pois. Toisto on hyvä tehokeino, mutta joku raja sentään, kummajainen.)

Uudenvuodenyönä pelattiin pingistä. Pingpongia. Minusta on hirveän hauskaa toistella pelkästään pelin nimeä, mutta oli se lystikästä myös läiskiä oransseja palloja ystävän isän autotallin hienosti organisoituihin hyllyihin. Vuoden voi siis katsoa alkaneen reippaassa meiningissä. Pingiksen lisäksi minulla on ehkä toinenkin uusi harrastus: kaveri ehdotti piirustuskurssia. Saksaksi. Minä en osaa piirtää enkä minä osaa hirveästi saksaakaan, joten tottakai olen mukana. Just nyt olen valmis melkein mihin tahansa hölmöön ideaan. No, Lappiin en lähtenyt, vaikka pyydettiin. Rahat olivat vähissä enkä minä totta puhuen suuremmin kaipaa sesonkiajan hiihtokeskusromantiikkaakaan. Matkaan lähtenyt toveri soitti uudenvuodenpäivänä aamukahdeksalta, joten sain sentään osani reissutunnelmasta. Ihmiset, älkää soittako puhelimella aamukahdeksalta.

Kello on taas ties mitä ja talo nukkuu, mutta minä pilaan huomista päivää istumalla tässä ja lukemalla Wikipediasta artikkeleita murhista ja onnettomuuksista. Toisella silmällä vilkuilen joulupukin tuomaa Oxford Advanced Learner's Dictionarya, joka viihdyttää minua omituisen paljon ollakseen vain sanakirja. Olen katsonut joululoman aikana parisenkymmentä jaksoa englanniksi tekstitettyä, vanhaa Teho-osastoa ja olen riemuissani oivaltaessani sairaalahenkisten lyhennysten merkityksiä. Tällä viikolla olen edennyt kaksikirjaimisista (BP, OR, RN, helppoa kuin heinänteko!) peräti kolmikirjaimisiin. GSW on tietysti gunshot wound ja MVA motor vehicle accident, mutta mikä on LOL? En millään keksi. Oxford ei sitä kerro, dvd:stä puuttuu suomitekstit ja terveydenhoitoalalla työskentelevä äiti ei suostu katsomaan sairaalasarjoja, kun ne ovat kuulemma niin typeriä ja epärealistisia. Irkki-nörtti-n00b-vastaukset eivät kelpaa, koska Doug Ross ei naura lujaa. Doug Ross katsoo hurmaavasti kulmainsa alta, kohottaa suupieltä ja iskee silmää.

Polvea vihloo ja sormet ovat kai turvoksissa, kun keskisormessa aina oleva sormukseni tuntuu tukahduttavalta. Mitähän vielä. Kohta ryhdyn luulotaudeissani mättämään mahaani kuulakärkikyniä tai mitälie, niin kuin sairaalasarjoissa aina käy. Etenisi se ilta kai niinkin.