Hahaa. Tänään piti putsata ja puunata juhlahuoneistoa vapun varalle, mutta päädyinkin lojumaan sängyssä vähän vaille seitsemään illalla. Kämppä lainehtii likaisia astioita, likaisia vaatteita ja kaikkea muutakin likaista, mutta ilmoitin puhelimessa tänään saapuville vierailleni, että mullon krapula, en siivoo. Pidetään vähän epävirallisemmat pirskeet tällä kertaa, jooko. Jossain vaiheessa iltapäivää onnistuin raahautumaan Hesarin- ja kahvinhakumatkalle, mutta muuten päivä on kulunut aika visusti punkan puolella. Ulkona myrskyää ja jostain löysin läjän suklaapatukoita. Kodikasta.

Eilisiltainen seuralaiseni totesi viimeisimmät kuulumiseni kerrottuani, että vähän kivaa, kun sulla on asiat nyt noin hyvin. Tänään äitee sanoi samaa, kun sai minut viimeinkin langan päähän (Gilmoren Tyttöjen aikaan ei soitella!). Ehkä minun pitäisi noita sitten uskoa. Minulla on töitä, minulla on asunto, ja mikä fantastisinta, yskäni on tyystin lakannut. Asiat ikäänkuin loksahtelevat nyt aika näpsäkästi kohdilleen. Tottakai olen iloinen, ja ajoittain olen ihan älyttömän iloinen (Kuten vaikkapa eilen siellä keikalla, kun jalat eivät ottaneet enää maahan kiinni ja ystävä rutisti kättä murusiksi lempipiisin soidessa.), mutta jotenkin en osaa olla kokoaikaisen haltioitunut ja positiivinen. Olen kai määkyvä kersa, joka ei olla mihinkään tyytyväinen, mutta minusta tässä elossa on vielä monta asiaa, jotka kaipaisivat sitä maagista loksahdusta. En edes sano sitä k-kirjaimella alkavaa ja Oulu-sanan kanssa rimmaavaa sanaa, ja sitten on vielä se ja tuo ja äh. Väsyttää välillä ihan hirveästi kaikki. Nukun sunnuntaiaamuna varttia yli kahteen ja olen herätessäni väsyneempi kuin illalla nukkumaan käydessäni. (Partyparty-väki alkoi muuten pian viimeisimmän postaukseni jälkeen soittaa rentoa tzääzz-musiikkia. Ongin korvatulpat korvistani ja nukahdin onnellisena.) En mä tiedä. Ehkä mä olen vain niin jumiutunut tähän perus-kevät-ahdistus-masennus-angstailu-kirkonpoltto-mielentilaani, etten kertakaikkiaan huomaa, kuinka asiat ovatkin hyvin. Ehkä.

Haha. Kevätmyrskyn pimentämä rähjäinen kämppä, stereoissa uikuttavat kajalisilmäsedät ja liian isoissa villasukissa hiihtelevä takkutukkamutrusuu. Vappuvieraat tulevat ihan kohta ja meininki on suorastaan hilpeä. Pitäisiköhän avata viinipullo?

Edit klo 21:01:
Hmm. Julkisesti kitiseminen auttaa aina. Sitten viime näkemän olen käynyt suihkussa, pukenut päälleni jotakuinkin ihmismäiset vaatteet, korkannut sen vinkun, vaihtanut musiikin vähän pirteämpään, tanssahdellut ja lauleskellut, tiskannut ja siivonnut, koristanut murjun juhlakuntoon peräti kolmen ilmapallon avulla ja puhunut yhden kikatuksentäyteisen puhelun kotiani kohti matkalla olevien ystävieni kanssa. Toinen tytskistä oli ollut kovin pöyristynyt, kun ulkomaalaisperäinen asiakas oli kysynyt tältä kaupan kassalla (Kyllä, kelpuutan ystävikseni vain kassalla työskenteleviä kärkikastin ihmisiä.), paljonko maksaa pussy. Oli meinannut tulla nyrkistä, ennen kuin oli käynyt ilmi, että miekkonen tavoitteli muovikassia. Viidellätoista sentillä lähti. Haha.

Ulkona paistaa aurinko. Hyvää vappua, poroset.