Jaahas, että semmoinen viikko. Stressiä ja epätoivoa ja hampaidenkiristystä ja mutkalle vääntyneet hartiat. Nyt se sitten kai alkoi, diplomityöahdistus. Onhan sitä jo muutama kuukausi odotettukin, joten sikäli ei tässä kai mitään ihmeellistä ole. Mutta kyllä se silti kirpaisee, kun joku kutsuu hengentuotteitani tilpehööriksi ja antaa olettaa, että ainakin muutama kymmenen sivua joutaisi korkeintaan silppuriin. Juu juu, halusin palautetta ja rakentava kritiikki on aina hyvästä, mutta ensireaktio oli kyllä taas, että heitän koko väkerryksellä vesilintua ja menen loppuelämäksi Siwan kassalle.

Mutta kuten aina, kyllä se siitä. Lääkkeiksi on nautittu raivokävelyä merenrannassa ja pakastealtaasta ongittua alennusmutakakkua, ja vähän tuntuu jo paremmalta. Eikä viikonloppuna kuulu murehtia, joten täksi päiväksi on sovittu shoppailua yhden kaverin kanssa ja humppailua toisen kanssa. Jälkimmäinen käski laittamaan jalkaan korkkarit. Tää on kyllä niin typerän kliseistä taas, suklaakakulla ja korkokengillä se tyttölapsen maailma paranee. No mutta jos niin populaarikulttuuri sanoo, niin ehkä minä tottelen. Hmph.