Peruin juhannuksen. Olisin voinut mennä jonnekin korpeen ihmisten ympäröimäksi, mutta tulinkin kaupunkiin olemaan yksin. Jotenkin ei yhtään huvittanut se kaikki, "menoliikenne" ja rynnäköiminen jossain automarketissa ja huoli siitä, että mitä jos sataa vettä/on liikaa hyttysiä/makkara tippuu nuotioon/joku puolituttu on humalassa ärsyttävä ja sitten sieltä ei pääse mitenkään pois moneen päivään. Parempi vain olla yksin kotona, hah. Olenko koskaan kertonut, että olen vähän epäsosiaalinen?

Olen vähän urpo, en oikein tiedä, mitä tännekään kirjoittaisin. Siitä, kuinka olin viikon kotopuolessa enkä tehnyt yhtään mitään? Tai no joo, yhtenä päivänä kävin naapurikaupungissa, siinä jota joskus nimitän ihan kotikaupungiksenikin, ja se tuntui lähes vieraalta lukuunottamatta sitä yhtä pappakahvilaa, jossa ei ole lusikkakaan muuttunut sitten lukiovuosieni. Kävin myös Tampereella, hakemassa vihdoinkin sen paljon puhutun tutkintotodistukseni, ja tilaisuus järjestettiin siinä samassa salissa, jossa aloitin yliopistourani jotakuinkin iäisyys sitten. Tässä on kauheasti kaikenlaisia nostalgiatrippejä nyt, olen kaivellut vanhoja valokuvia yhtä projektia varten ja toisaalla koitan järjestää peruskoululuokalleni kymmenenvuotisluokkakokousta. Yhtäkkiä elämäni asettuu nätisti aikajanalle eikä ole semmoinen sekava muistojen möykky, niin kuin se yleensä on. Eilen jonottelin erilaisissa virastoissa päästäkseni kunnolla yhteiskunnan elätiksi (Jee!) ja kaivelin sitä varten palkkakuitteja tärkeiden papereiden arkistostani, josta tulee vastaan kaikenlaista erittäin tärkeää ja ajankohtaista, kuten laskelmia ansioistani mansikkamaalta vuodelta 2002. Olen lappusen mukaan tienannut silloin 193,80 euroa. Se on enemmän kuin tähänastiset tuloni tältä kesältä. Ajat muuttuvat, haha.

Tosin saattaa olla, että tässä tapahtuu vielä käänne. Maanantaina mulla on ensimmäinen oikea työhaastattelu ja tutkintotodistuksen lisäksi mulla on takataskussa parikin aika arvovaltaista suosittelijaa. Heikoin lenkki olen minä itse, mutta koitan kovasti olla haukkumatta itseäni ainakaan kauheasti. Erakkojuhannuksesta huolimatta tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen, eikö? Ja organisointikykyinenkin olen, kun kerran mansikkamaalappuset ovat vielä tallessa kymmenen vuotta ja viisi muuttoa myöhemmin. Olen myös ruvennut työhakemuksissa törkeästi väittämään, että harrastan lukemista ja kirjoittamista, jos työnkuva on jotain mikä ei välttämättä ihan stereotyyppiteekkarilta onnistu. Oikeasti mä luen hömppää ja kirjoitan jonninjoutavuuksia Murskaamoon. Sellaista ammattitaitoista toimintaa, mutta ei sitä tarvitse kaikkien tietää. Sodassa ja työnhaussa ovat kaikki keinot sallittuja. Istuin eilen 40 minuuttia työvoimatoimiston jonotustilassa lukemassa brosyyrejä, joten tiedän.