Kun on melkein kahdeksan ja puoli tuntia viettänyt NRJ:n tolkuttoman mielikuvituksettoman soittolistan vaikutuksen alaisena, on kivaa tulla kotiin seurustelemaan nettilevykaupan lähetysten kanssa. Joskus tässä istuksiessani eksyin nimittäin johonkin kesäalehärdelliin ja kaikkihan tietysti tietää, mitä niissä käy. Oli metkaa aukoa pakettia, kun ei yhtään enää muistanut, mitä oli tilannut, kiitos juhannuksen ja postin aukiolokieroiluiden ja muiden viivytysten. Aika kivoja juttuja kuitenkin. Vanhoja ja muuten vaan paitsioon jääneitä levyjä näiltä viime aikojen suosikeilta, ja tietysti halvalla kuin mikäkin. Nyt soi My Chemical Romance ja olo on kuin riutuvimmalla kajalisilmätytsällä ikinä. Ulkona sataa. Tietenkin.

Viime yönä näin Muodin huipulle -ohjelman inspiroimaa unta, jossa menin raksalle töihin hennon vaaleanvioletissa luistelupuvussa, jossa oli paljetit ja röyhelöt ja kaikki. Todellisuus oli vähän vähemmän sievää, sillä tehotyttökolmikkoa vaivasi tänään kummallinen räävittömyys. Iltapäivää kohti jutut alkoivat olla ihan mahdottomia, kun joka hommassa oli vastassa jäykkää patukkaa ja piukkaa koloa. Aloimme jo itse päivittelemään, että mikäs tää juttu on, kun koko lafkan härskeimmät jutut tuntuvat tulevan pienten tyttösten suusta. Ekana päivänä meitä varoiteltiin, että älkää piitatko äijien rasvaisista jutuista, ja jos ne alkavat liikaa vaivaamaan, ilmoittakaa välittömästi pomoille. Asia selvä, mutta entä jos kukaan ei heitä yhtään asiattomuuksia tai edes pienesti vääntynyttä vitsiä? Mikäs tää meininki on? Sievisteleekö ukot meidän kuullen vai onko todellisuus oikeasti näin kiltti ja viaton? Ihan mysteerijuttu tämä nyt. Aiomme kesän aikana ottaa asiasta selvää. Ja vähän työntää tavaraa reikään. Ja ehkä myös pois.

Herttinen sentään.