Olenko kertonut, että mulla on uusi ystävä? Tuossa jokin aika sitten, kun perheenjäseneni pyörivät maisemissa, puheeksi tuli vanha ja pieni iPodini, joka tosiaan on vähän vanha ja pieni, ja koska koolla on väliä, tahtoisin uuden. Ei siinä sen kummempia vaadittu, mentiin isin kanssa kauppaan ja kaunis iPod Nano jäi käteen. (Nimestään huolimatta se on sekä fyysisesti että ...henkisesti? isompi kuin vanha Shuffle. Ota näistä nyt selvää.) Sitä iTunesiin viritellessä (Annoin sille nimeksi George, koska se oli ensimmäinen nimi, joka mieleen tuli. Ehkä mulla ei olisi varaa kritisoida Applen nimeämispolitiikkaa.) tulin sitten vihdoinkin tutustuneeksi iTunes Storeen, joka kieltämättä on vähän fiksumpi tapa ostaa musiikkia kuin cd-levyt, jotka rippaan aina vaan koneelle ja kuuntelen cd-levymuodossa ainoastaan silloin kun autoilen ja olen oikeasti muistanut ottaa omia levyjä mukaan eli käytännössä en koskaan. (Voisin kyllä hiljalleen opetella muistamaan, sillä autoiluhoilanta jonkun muun perheenjäseneni levyillä on vähintäänkin ahdistava kokemus.) Ostin sitten Jay-Z:n ja Alicia Keyesin Empire State of Mind -biisin, siis sen New York -hehkutusveisun, koska se jollain kierolla tavalla määrittää tätä kevättä vaikka New York itsessään onkin hyvin kaukana pysynyt. Hauskinta siinä on ehkä se (Ja nyt pääsen asiaan, jota olen koko tämän kappaleen verran pohjustanut, eikö olekin hienoa?) että iTunes on lisännyt kipaleen nimen perään hienon punaisen EXPLICIT-merkinnän, koska ilmeisesti zetan Jaakko jotain pahoja siinä sanoja puhelee, en tiedä, en mä noista hipetihoppareista osaa aina sanoa. Tämän merkinnän pohjimmainen tarkoitus on varmaankin suojella viattomia korviani, mutta tosiassa se tekee sen, että löydän iTunesin siniharmaasta massasta kyseisen kappaleen paremmin ja laitan sen soimaan useammin kuin ehkä muuten laittaisin. "Älä ainakaan kuuntele" muuttuu siis aika äkkiä "tässä! tässä! klikkaa tänne!" -huomautukseksi. Jotenkin luulisi, etteivät ne varoitusjärjestelmän kehittäneet kukkahattutädit ihan tätä tarkoittaneet, mutta kyllähän kaikki nyt tietävät, miten lapsen mieli toimii. Minä ainakin tiedän, mutta ei nyt puhuta siitä, eh.

Toinen Georgen aiheuttama uusi ulkomusiikillinen huomio on levynkansien hienous. Joo, surullista se on, kun nykynuori tajuaa tuon taidemuodon vasta jostain mp3-soittimen pikkuruudulta, mutta hei, näillä mennään. Jotkut sofistikoituneemmat tahot saattavat olla sitä mieltä, että levynkansi on levynkansi vain, jos se on vanhan kunnon älppärin kokoinen, mutta musta noi digitaaliset pikkukuvat ovat kivoja. Jotkut kannet toimivat siinä kyllä paremmin kuin toiset. Esimerkkinä vaikka Bloc Partyn pusukuva: musta se on isona melkein ällö, mutta pienenä oikeastaan aika hieno. Muita suosikkejani ovat Killersin täplät ja Kentin lentsikka. Jälkimmäisen heppatyttökin on hieno, mutta se oli paras kyllä silloin joskus levyn ilmestymisen aikaan näkemässäni lehtimainoksessa. Kuvan takia ostin koko levyn, vaikken Kentin myöhemmästä musiikista niin tykkääkään. Heppatyttö on aina heppatyttö, ehe.

Se on kyllä niin väärin, etten ole koko täälläoloaikanani löytänyt yhtäkään paikallista bändiä tai artistia, jota voisin kuunnella. Tiedättekö, kun aina ulkomailla käyneet tulevat kotiin musiikkimaku laajentuneena ja soittimet täynnä jännittäviä eksoottisia bändejä, joista kukaan ei ole Suomessa kuullutkaan ja joilla voi kalastella katu-uskottavuuspisteitä kaikenlaisissa siitä kiinnostuneissa piireissä. Mä kovasti haluaisin kanssa, mutta se on kauhean vaikeaa! Sen vähän, mitä olen radiota tai telkkaria päässyt kuuntelemaan, soittavat ne ihan sitä samaa soittolistahöttöä kuin missä tahansa muuallakin, ainoana erona Suomeen ehkä se, että Bomfunk MC'sin Freestyler on tehosoitossa edelleen. (Oikeasti, mikä tää juttu on? En vain tajua.) Ja vaikka koitan vähän tonkiakin, itävaltalaisia bändejä ei oikein löydy. Perinnemusiikkia ja klassista kyllä, mutta ei yhtään mitään herttasia ruutupaitaisia indiepumppuja niinku toivoisin. Enkö mä vaan osaa vai eikö tää maa osaa? Ihan kamalaa, jos ainoa, mitä vaihtovuodesta jää takkiin, on joku Jay-Z. Hrr.

Joo, siinä mun musiikkikatsaus tälle perjantaille. On mulla joku musameemikin ollut hautumassa vaikka kuinka kauan, mutta siinä on niin kauhean vaikeita kysymyksiä! Alkaen siitä, että mikä on mun kaikkien aikojen suosikkikappaleeni. Enhän mä voi sitä tietää! Enkä voi vastata vain jotain, koska jos vastaan väärin, olen ahdistunut ikuisesti ja menetän yöuneni. Nämä ovat tärkeitä asioita, tajuatteko?