Kotiuduin juuri kevään viimeisestä tentistä. Viimeisestä! Toki sieltä varmaan hylsyjä rapsahtelee niskaan pitkin kesäkuuta, mutta kumman helpottunut olo tässä tuli. Ihan karsea kevät taas, upottavaa hetteikköä ja kumoonheittävää vastatuulta monta kuukautta putkeen. Mutta selväjärkisiä ollaan yhä, jotakuinkin. Tänä vuonna en juurikaan pohtinut luovuttamista, vaan olen valmis jatkamaan taistelua jatkossakin. Hyvä hyvä. Nyt palkitsisin itseäni jollakin, mutta kaapit on tyhjiä ja melkein on jo kiire tienpäälle. Nokoset olisi kyllä tarpeen, johan tässä on aamusta saakka ährätty. Hmm.