Hmm. Taisin saada juuri töitä. Sinänsä huvittavaa tässä tilanteessa, jossa olen lähinnä loman tarpeessa enkä päinvastoin. Työhaastattelu oli ehkä hämmentävin ikinä. (No okei, se Lidlin niljakas pikkupomo parin tunnin show-meininkeineen ehkä voittaa tämänkin.) Ei minua haastateltu, minulle vain kerrottiin, että työpaikka olis tuollanoin ja tämätyyppitässä tekee sulle sitten sopparin. Työvaatteitakin oltiin jo melkein tilaamassa. Hetkinen hei, missä olivat ne "Miksi hait meille töihin?"-, "Mikä tekee susta oikean työntekijän juuri meille?"- ja "Kasvattaako pikkuserkkusi sattumoisin villakoiria?"-kysymykset? Viitisen minuuttia, lämmin kädenpuristus ja paikka on mun. Oho.

Kai mun on sitten tuonne mentävä. Homma kuitenkin sivuaa edes joltain kantilta sitä juttua, jonka takia rypiskelen otsaani ja vääntelen naamaani koulussa. Musta tulee raksamies! Hitto kun naurattaa. Entä jos multa katkeaa kynsi? Saan tikkuja laudoista? Kävelen palkkia päin? En minä osaa rakentaa, hyvänen aika. Päiväkodissa tein kyllä kerran linnunpöntön ja isi tippui melkein puusta kun kävi sitä kiinnittämässä. Miksi ihmeessä nuo haluavat minut palkkalistoilleen? Tai no, eihän sitä tiedä. Ehkä mussa onkin piilossa joku ykkösluokan timpuri, mistäs sitä tietää. Epäilen kyllä hieman.

Olen hieman häkeltynyt. Nyt pitäisi sitten ottaa loparit kaupan kassalta ja heittää hyvästit suunnitellulle puolentoista kuukauden kesälomalle. Huomenna soitan tulevalle esimiehelleni ja ilmoittaudun hommiin. Tirsk.