Olen vieläkin vähän raiteiltani. Olen muunmuassa harrastanut öistä tenttiinlukemista ekaa kertaa elämässäni, koska hairahduin torstaina töihin pyhälisien perässä, vaikka oikeasti ei olisi ollut aikaa eikä oikein kuntoakaan semmoiseen. Unirytmi, mikäs se nyt sitten taas oli? (Tentti meni tietysti mainiosti. Menihän?) Eilen oli tietysti pakko vielä hypähtää niitä Johnsonin Doneja katsomaan, kun saivat sirkuksensa raahattua pitkästä aikaa tänne minunkin nurkilleni. Olen höhlä fanityttö. Väsymys, huono ruoka ja outo päättymätön flunssa, väliäkös niillä. Kesä on vain kerran vuodessa.

Koulu ei kyllä ole vielä ohi, vaikka tentit onkin rämmitty (mahdollisesti) läpi. Ne harkkatyöt, ne perhanan harkkatyöt. Toukokuun loppuun on vielä pitkä aika, paitsi että ei olekaan. Ensi viikosta tulee mielenkiintoinen. Päivät harkkatöitä, illat palkkatöitä, öisin ei tule uni ja aamulla on niin kehno olo että tekisi mieli rikkoa asioita. Ja kyllä, tämä on täysin itseaiheutettua, en voi muita syyttää. Mutta silti on niin epistä, että kaikilla muilla koulu on jo loppu. Ainakin melkein.

Keittiössä on niin älytön siivo etten edes uskalla katsoa sinnepäin. Ymh. Ei se kyllä mitenkään uutta ole.