Pikkuisen surkuhupaisaa. Se, että on viikon verran taistellut ankarasti herätäkseen edes siihen kymmeneen mennessä ja sitten lauantaiaamuna paukauttaa hereille viittä vaille kuusi, eikä mitenkään kykene enää nukkumaan hetkeäkään. Joku nyt kiusaa mua. Tosissaan. Kostin sille katsomalla Hauskat Kotivideot nauhalta ja tietysti hihittämällä kuin vähäjärkinen. Ulkona aamu valkenee ja syyssade hakkaa ikkunalautaa. Meininki on vähän surrealistinen.

Iltakin oli sitä hieman. Läksin parin entisen työkaverin kanssa kaupungille istuksimaan ja päädyin keskustelemaan minulle tuntemattomien setien kanssa politiikasta, ruoanlaitosta ja saappaidennuolemisfetisseistä. Virkistävän oudoista small talk -aiheista huolimatta olin yhä huonotuulinen ja kipitin Mäkkärin kautta kotiin jo aikaisessa vaiheessa iltaa. Parempi ehkä niin, mutta nyt olen kotona ja hereillä ja vahvasti tylsistynyt. Ei oo reilua. Nääh.

No, seuraavaksi kahvia ja lehteä. Ehkä digiboksiltakin löytyy lisää jotain älyhuonoa. Kyllä se uni varmaan iltapäivään mennessä taas yllättää.