1015289.jpg

Ammatinvalintaa pohtiessani olen käyttänyt poissulkevaa menetelmää. Minulla ei ole ollut oikeastaan ikinä haaveammattia (paitsi presidentti ja karkkikaupanmyyjä ja nykytaiteilija jnejnejne), mutta matkan varrella listaani on kertynyt ammatteja, joihin en tahdo päätyä. Esimerkiksi sen jälkeen, kun olin sairaalassa ja katselin vierestä, kun hoitajat jokaisen vessakäyntini jälkeen mittasivat ja muutenkin analysoivat tuotoksiani, olen ollut aika varma, että sitä hommaa en ryhdy tekemään. (Tämä ei ollut mitenkään poliittisesti ajankohtainen kannanotto, koska me täällä Murskaamossa emme harrasta niitä. Tämä oli ikäänkuin kusinen kannanotto. Hah.)

Tänään keksin, että samaa menetelmää voi hyödyntää myös muilla elämänaloilla. Kuten nyt vaikkapa täällä intterneetissä. Istuin illan roskaohjelmat läpi lattialla ja neuloin kaulahuivia nro kaksi. Valmista tuli, joten tietysti siitä piti sitten kuva räiskäistä nettiin. (Koska nykyään netissä on kaikki, TJEU: ed. merkinnän kommenttiosasto.) Havaitsin, että minusta ei tule kunnon neulebloggaajaa, sillä kuva on mahdollisimman epähavainnollinen, eikä minulla ole hajuakaan huivin mallista, puikkojen koosta, langan merkistä saati sitten menekistä. Lisäksi tekeleessäni on lukuisia virheitä, jotka minäkin erotan. En tosiaankaan alkanut korjata niitä.

Toisekseen: minusta ei taida tulla myöskään irc-galleriaheruttajaa. En osaa ottaa edes vessan peiliä hyväksikäyttäen itsestäni kuvaa, jossa en näyttäisi kyttyräselkäiseltä kummajaiselta. Suutakaan en saanut oikeanlaisesti mutruun. Hitsi.

Nyt naurattaa, mutta oikeasti tämä on ollut ihan kauhea päivä. Miten näitä nyt riittää? Asiaa ei auta, että huomiseksi suunniteltu häppeninki on peruuntumassa taas. Kyllähän minä sitä osasin odottaakin, kun peruuntumisia on käynyt tässä viime kuukausina laskentatavasta riippuen 3-6 kappaletta, mutta jotenkin nuo pienetkin pettymykset kirvelevät nyt melko ikävästi. Tuntuu, että viikonlopusta toiseen istun tässä samassa mökissä näiden samojen aatosteni kanssa, vaikka onhan noita kivuusjuttuja kuitenkin ollut vaikka kuinka. Viikon päästä olisi taas seuraava, mutta innostus ei oikein jaksa kantaa tänne asti. Kuitenkin kaikki menee mönkään. Selkä kyyryyn ja kohti uusia pettymyksiä. Jep.

Neuloiskohan kolmannen kaulahuivin?