Tilanne on nyt semmoinen, että minä en aio jatkossa pitää hauskaa. En ollenkaan. Ainakaan viikkoon. Koska helkkari, tämmöinen synkeä, pessimistinen erakkotyttö menee ihan rikki kaikesta tästä kivasta. En minä ole tottunut ravaamaan ulkona ja pörräämään ihmisten ilmoilla jatkuvalla syötöllä, tanssimaan pilkkuun asti ja notkumaan nakkarijonossa harva se ilta. En minä pysy kasassa, jos joudun joka päivä, ilta ja aamuyö nauramaan itseni tärviölle ja hihittämään niin että vesi puskee silmistä. Joten se on loppu nyt. Tyystin. Pankkikortti hattuhyllylle ja loppukesä pelkkää työtä, tiskausta ja tylsistelyä. Näin on.

Hienot olivat tuparit. Kamu pelasti minut suunnittelemattoman juopottelun aiheuttamilta aikatauluongelmilta ja tunarikokki onnistui pienessä krapulassakin vääntämään varsin kelvolliset, joskin jännittävän näköiset ja kuuloiset tarjoamukset. Vieraita saapui läheltä ja kaukaa, niin maantieteellisesti kuin ystävyyssuhdehistoriallisestikin katsottuna ja uusi tupa muovautui ihan asialliseksi juhlahuoneistoksi. Tunnelma ei ehkä ollut verrattavissa vanhan kunnon Murjun keittiöpirskeisiin, eikä kukaan edes joutunut istumaan hellalla tai tiskialtaassa, mutta ehkä tässä olisikin jo aika siirtyä vähän sofistikoituneempaan illanviettotyyliin. Valtaosa vieraista tekikin niin poistumalla baarista takaisin kämpille melkein yhdellä ovenavauksella, mutta onneksi minulla on vielä sentään edes yksi ystävä, joka kantaa kenkäni kotiin liki kahdentoista tunnin pämppäysrupeaman jälkeen. Ne nimittäin hiersivät. Kengät siis. Aika pahastikin, kaiken turrukkeen lävitse ja nuo ovat sentään vanhat kengät, kun ne uudet ovat yhä siellä kaupassa. En minä tiedä, millä jaloilla minä seuraavaan kuukauden kävelen, mutta ehkä minä olen kipuni ansainnut. Joku rotihan tässä täytyy.

Sunnuntai-illan kunnollistumiskampanjaani olisi kuulunut ylioppilaskunnan jäsenmaksun suorittaminen, kun kerran perjantain palkkapäivästäkin on vielä muuta kuin lämpimiä muistoja jäljellä, mutta koulun nettimaksuhässäkkä jumittaa. Onko tämä merkki jostain? Kohtalo? Eikö minun tarvitsekaan mennä syksyllä kouluun? Ooh. Olen nyt ihan ulalla. Täytyy miettiä asiaa huomiseen.