Jeah. Viimeksi siellä soi Mr Presidentin Coco Jambo, nyt siellä soi Coco Jambo ja sen perään Paradision Bailando. Kyllä, olen taas erehtynyt vierailemaan kotokylän yöelämässä. Aggressiot kasvavat. Jos mä haluan muistella viime vuosikymmenen huippuhittejä, mä menen omalle levyhyllylleni. Baarissa kuuntelisin mielelläni jotain muuta.

En kyllä Lauri Tähkää. Mikä hitto tuonkin suosion takana on? Yhtäkkiä elän maailmassa, jossa kaikkien naispuolisten ihmisten ikäryhmässä minä-iankaikkisuus pitäisi olla hurmaantunut jostakin helkkarin viljapeltosällistä, jonka mielestä rikkaus on rakkaus on rikkaus on rakkaus ja jotain muuta käsittämätöntä. En tajua. Toisaalta, eilen vietin iltaa katsomalla Maajussille morsianta. Aivopesu on jo hyvässä vauhdissa. Pelastakaa mut! Hakekaa mut pois täältä! En tiedä, selviänkö keskiviikkoon asti!

Ei mennyt pitkä viikonloppu aivan odotusten mukaisesti mutta koskapa niin kävisi. Eilen sentään pääsin maajussien jälkeen hihittelemään ystävän kanssa peräti naapurikaupungin puolelle. Autiossa sunnuntai-illassa oli hauskaa kuljeskella pitkin katuja, nauraa räkättää valokuvaamon näyteikkunan hölmöille muotokuville ja siemailla ällömakeaa kaakaota kuppilassa, jossa äänekäs seurue yritti ottaa selvää, olivatko he Hämeenlinnassa vai jossain muualla. (Jälkimmäinen oli oikea vaihtoehto.) Tuntikausien jutustelun jälkeen vielä Mäkkärin autokaista ja päämäärätöntä kruisailua tuplajuustohampurilainen rinnuksilla. Villiä elämää! Jeah!

967565.jpg

Syksy on kuitenkin melko kiva. Minulla on uutta violettia kynsilakkaa, vähän tuon lehden reunan väristä. Musta on kovin vanhanaikainen väri.