Juuri sopivasti tänään sataa, koska tänään loppui myös kesä. Tai ainakin kesätyöt. Sain jäätelöä ja lahjoja ja halauksia, mutta parasta kaikista olivat ne sanat. Olen kuulemma fiksu, ahkera, oma-aloitteinen, itsenäinen ja kaikinpuolin hyvä. Nämä kaikki sanottiin ääneen koko konttorin kuullen ja onpa mulla siitä vielä mustaa valkoisellakin. En ole vissiin tottunut kehuihin, kun niitä kuunnellessa alkoi puntti täristä ja kotiin ehdittyäni saattoi myös päästä pieni itku. En minä ole niin huono kuin aina luulen. Olen vähintäänkin okei. Uusi sääntö: en saa sanoa olevani huono seuraavaan kahteen kuukauteen. Vaikka kuinka olisin työtön ja paperiton ja sillan alla, olen silti ihan hyvä. Itsensä mollaaminen loppuu nyt, ei siitä ole tähänkään asti ollut mitään hyötyä. Työhakemuksiin laitan täsmälleen ne samat sanat jotka tänään kuulin ja uskon ne itse myös. Oikeasti. Marraskuuhun kun ehditään niin sitten saan taas märistä, koska marraskuu nyt vain vaatii sitä. Mutta sinne on vielä pitkä aika. Alkusyksystä ollaan hyviä.

Viimeisenä hommana ennen lähtöäni lähetin sähköpostiini yhden kuvan, jonka otin työkameralla joskus. Tämmöisiä töitä tuli kesä 2011 tehtyä. Kiva kesä.