Uh. Varsin pitkän tauon jälkeen kohtasin tänään maanantaiaamun. Ei olisi pitänyt. Päätä särki, koulussa puhuttiin saksaa ja muutenkin asiat olivat vain levällään, joten tein, mitä oli pakko: palasin iltapäiväksi peiton alle. Äsken yritin uutta nousua ja keitin kahvitkin ja kaikki, mutta ei tästä nyt vain tuu mitään. Jotkut päivät vain menevät väärin, turha edes yrittää muuta. Tietysti olisi asioita hoidettavana ja elämä elettävänä, mutta piileskelen punkan pohjalla muuta maailmaa karussa. Kerkeää sitä huomennakin. Ehkä.