Silloin tällöin mietin, että jos katoaisin mystisesti, mitä johtolankoja salapoliisit lähtisivät seuraamaan. Mun katoamistahan tutkisivat tietysti ne komeat jenkkisarjojen etsivät, joilla on kiiltävä toimisto ja salainen alkoholiongelma ja päivätolkulla aikaa vain ja ainoastaan mun etsimiseen. Ne tulisivat muutamassa tunnissa kämppääni sisään ja huomaisivat jokaisen mattoon tarttuneen hiuksenpätkän ja eteiseen kulkeutuneen hiekanmurusen, jotka analysoitaisiin hienostuneissa laboratorioissa laitteilla, joita ei oikeasti ole olemassa.

Jos nyt vaikka haihtuisin tästä täysin ilmaan, tutkijat kuluttaisivat aikaansa tulkitsemalla pinkkejä post-it -lappuja, joissa lukee täysin ilman loogista yhteyttä "ScWr ICC Ling", "maitua" ja "ääliö". Tiskipöydällä on asetelma, joka näyttää kieroutuneen väkivallanteon seuraukselta, vaikka kyse onkin vain lauantai-iltaisen herkun työstämisestä aiheutuneista sivuoireista. Spotifyn soittolistassa on hämmentävä sekoitus älykkömusiikkia ja halpaa poppihuttua, iPodiin latasin juuri läjän podcasteja muunmuassa Helvetin Enkeleistä, saksalaisista homoista ja teksasilaista Raamattu-hulluista. Viimeisimpien Google-hakujeni joukossa on toisen asteen yhtälön ratkaisukaava ja Facebookin tapahtumalistojen ja pyykkituvan varauskirjan mukaan olen ollut kahdessa paikassa samaan aikaan. Asuntoni lattialla on keskeneräinen askarteluprojekti, joka näyttää lähinnä apinan tekemältä. Muistikirjani viimeinen merkintä on "MIKSI TÄHÄN MUISTIKIRJAAN EI KIRJOITETA MITÄÄN? HÄH?"

Musta olisi hirveän hauska nähdä, millaisiin johtopäätöksiin joku vakavakatseinen komisaario pääsisi näiden tietojen perusteella. Mysteeri näyttäisi sivullisten silmään mahdottomalta ratkaista, mutta harvasanainen, ohimoilta harmaantunut pääetsivä ei hämääntyisi vaan lähtisi heti muodostamaan teorioita johtolankojen perusteella. Tussitauluun naamakuvani viereen olisi listattu tutkimuksen kannalta merkittäviä ominaispiirteitäni, joita ei varmastikaan voisi katsoa kovinkaan kehuviksi, mutta kaikilla meillähän on synkät salaisuutemme, jotka paljastuvat vasta kun virkavalta ryhtyy asioita tutkimaan. Mutta mistä ne lähtisivät etsimään? Mistä ne mut löytäisivät? Kuka olisi syypää? Kuinka paljon musta maksettaisiin lunnaita? Minkä etuliitteen saisin Iltapäivälehtien lööppeihin? Jos kyseessä olisikin normaalia surullisempi jakso, ja löytyisin kuolleena kauniisti muoviin käärittynä, mikä kappale soisi siinä kohtauksessa, jossa tummapukuinen etsivä seuraa sivusta sateessa kulkevaa hautajaissaattuetta ja hiljaa vannoo, että seuraavalla kerralla hän saa murhaajan kiinni ajoissa? Toivottavasti se olisi joku niistä soittolistani asiallisemmista kappaleista. Se Anna Abreun uusin biisi saattaa olla aika kova, mutta ei se kuitenkaan niin kova ole.

Niin. Tällaisia minä aina silloin tällöin mietin.