Siitä voi varmaan päätellä, että kodinhoidollisten toimien taso ei ole viime aikoina ollut riittävä, kun tiskatessaan pitää kädessään likaista muussinuijaa ja miettii, että koska helkkarissa minä olen muka tehnyt perunamuussia. Ja seuraavaksi tietenkin avaa viereisen kattilan kannen ja löytää sen muussin. Väriään vaihtaneena ja lievästi haisevana. Yhh. Tähän touhuun on pakko saada joku roti.

Mutta mitenkäs sitä ehtisi tiskaamaan kun kaikki aika menee palkkatöihin. Pitikin valittaa niistä vähistä vuoroista silloin joskus, nytpä niitä töitä sitten riittää niin ettei muuta ehdi sanomaan kuin pankki vai luotto. Juhannuksen pitkän kaavan mukaiset rutistukset menivät vielä ihan kivasti, kun muisti ne sokeriset pyhälisät, mutta näihin peruspäiviin meinaa mennä hermo. Koska ne ovat näköjään täynnä kaiken maailman näpistelijähemmoja ja muita nerokkaita pikkurikollisia sekä kavereita, jotka keksivät, että kolmen vuoden tölkkikokoelma on kätevintä palauttaa piskuiseen kulmakauppaan, jonka pullonpalautuskone muutenkin huutaa hoosiannaa juhannuksen jäljiltä ja myyjällä olisi vähän muutakin tekemistä kuin rakentaa takahuoneeseen Baabelin tornia niistä limaisista tölkeistä, jotka sylkevät inhottavia kaljanjämiä päälle niin että vuoron lopussa vaatteet haisevat kuin pahemmallakin spurgulla. Hmh. Mutta sitten on lopulta ilta ja vuoro loppuu ja kesäyö on lämmin ja bussia odotellessaan voi juoda mansikkapirtelöä Keskustorilla ja kesätyö tuntuukin yhtäkkiä ihan kivalta, sillä se on nimenomaan kesätyö eikä sitä tarvitse sietää enää kuin pari kuukautta. Jei!

Parin viikon päästä paukkaa päälle ensimmäiset aamuvuorot. Olen jo valmiiksi kauhuissani. Siitä tulee lystiä.