Se hyvä puoli tässä (kesä)työelämässä on, että kun tulee rötväilyreissuiltaan sunnuntai-iltana kotiin, ei tarvitse istua junassa joku tenttipruju kädessä vaan voi oikeasti vain tuijotella ikkunasta ulos ja miettiä, kuinka heinäkuu on sitten kiva.

Onhan tässä tietysti jotain takaiskuja ollut. Kävin parturissa jättämässä keskikokoisen koiran verran karvaa lattialle ja nyt olen vähän kummissani, kun tätä tukkaa pitäisi vissiin jotenkin laittaa, että näyttäisi ihmiseltä. Se kampaaja kysyi, että onko mun muotoilutuotetilanne millainen, tarviiko täydennystä. Haha. Niin kauan kuin mun viispiikkinen kampa pysyy ranteessa kiinni, oon ihan okei. Tai sitten en, mutta en kerrassaan jaksa välittää.

Helsingissä en taaskaan osannut ajaa bussilla. On se kumma kun on aiheesta näin paljon yliopistokoulutusta taustalla ja silti ne bussit vain ajelevat väärään suuntaan. Olin muutenkin ihan lande, kanniskelin korkokenkiä koko illan kassissa ja jaloissani pidin niitä kaameita pinkkejä tennareita, joilla mulasin mökillä ojaan. Suomenruotsalaisia katselin hölmistyneenä kuin satuolentoja, niillä oli kaikilla valkoiset vaatteet ja purjehduskengät ja tasainen päivetys ja tukka hyvin. Musta ei ikinä tule sellaista.

Tapaamani ihmiset puhuivat väikkäreistä ja ulkomaanharjoitteluista ja Nokian henkilöstöpolitiikasta ja mulle tuli pieni ahdistus, kun tajusin, että elokuun viimeisen päivän jälkeen elämäni on yhtä epämääräistä muhjua. Ystäväni ratkaisi asian ehdottamalla, että lähdetään silloin Espanjaan. Toisen kanssa oli vähän puhetta että josko vihdoinkin menisi sinne Berliiniin niin kuin on ollut jo pitempään aikomus. Mainitsin äidille asiasta puhelimessa ja äiti sanoi että mene molempiin. Lapsella ei töitä, koulut kesken, opintotuki loppu ja lainaa enemmän kuin omaisuutta ja äiti käskee hurvittelemaan ulkomaille. Toinen vankka elämänohje samalta henkilöltä on että aina pitää ostaa uudet kengät jos hyvät osuu kohdalle. Niin minä ehkä sitten teen. Menen kanniskelemaan uusia kenkiäni jonnekin Espanjaan tai Berliiniin tai jonnekin. Nyt on kesä, ei nyt kuulu murehtia.