Kävinpä tuossa Savossa. Kesälomamatkailu siis vain kiihtyy, sillä alkuviikosta kävin Ikeassa ja viikon päästä pitäisi körötellä mummolaan. Myöntäkää pois, teitä kadehdittaa tämä mun äärettömän villi elämäni. Autoilu on kivaa, kun cd-levyt ovat hukassa jossain muuttolaatikossa, radioon taas päästetty pelkkiä ääliöitä juontajan pallille ja Lady Gagan Alejandro soi kymmenen minuutin välein. Kotimatkalla ideoimme lystikkään kesäisen radiovisailun Arvaa mitä Petterillä on tänään perseessä? Vinkki: se ei ole juustohöylä. Jotain tässä kesän aikana on silti tullut opittuakin, sillä nyt osasin avata auton bensatankin korkin. Parisen viikkoa taaksepäin ei sitäkään taitoa ollut, mikä tuli bensa-asemalla tyylikkäästi havaittua. Eh, vois kohta jo tulla se syksy niin pääsisin taas ajelemaan sillä bussilla eikä tartteis tommosia miettiä.

Savossa oli kyllä vähän surullista, kun suomalaisia kansallismaisemia tutkaillessamme kohtasimme turistia yhdestä jos toisestakin maasta ja saksaa puhuvien solkkauksesta en saanut mitään selvää, kun taas ruotsalaiset kuulin ja ymmärsin jo kaukaa. Se niistä vaihtovuoden opeista sitten. Suurimmat kulttuurielämyksetkin olen vissiin saanut döner-kebap-kioskilla ainakin mitä on puheenaiheista pääteltävissä. Eipä joo paljoa Alppi-joikailut jääneet mieleen. Mua vähän hirvittää mennä kouluun ja selostaa niille mitä olen Itävallassa oppinut, kun ainakin nyt on semmoinen tunne, että tyhmempiä tässä vain ollaan. Toisaalta tuo tunne on seurannut mua jo jostain lukioajoilta asti että uuttahan tämä ei ole. Lukiossa osasin muistaakseni tankata auton. Oi niitä hyviä aikoja.

Hulinoista huolimatta on jo ihan loppukesän tuntu. Keltaisista kesäkengistäni on kärki kulunut puhki ja kovasti kaipailen jo aikaa, jolloin saa vetää jotain pitkähihaista päälle. Joku pieni flunssakin mulla kai on tai sitten muuten vain kolottaa. Olen koittanut ostaa uutta kalenteria, mutta ne ovat kaikki niin kamalan rumia. Yksi kaveri ihmetteli, että kuinka mä kalenteria jo nyt, vuodenvaihteeseen on vielä monta kuukautta. Valmistuneet ja palkkatyössä käyvät hiljaa! Toisilla meistä vuosi vaihtuu juuri elokuun lopussa! Kyniä ja kumeja en varmaankaan tänä vuonna tarvitse, niitä pitäisi kyllä olla jemmassa jossain. Pahvilaatikkohelvetissä. Kyllähän ne varmaankin sitten näppärästi löytyvät kun tarvis tulee, varsinkin kun syksyn luennot alkavat päivää ennen virallista muuttopäivääni. Oli puhe että tämän älyttömän laiskan loman jälkeen olisin heti skarppina aloittamassa opiskeluita kunnon hikariasenteella, mutta en mä edes tiedä missä mun kynät on. Pari viikkoa aikaa etsiä. Jeesh.