Minusta on epäreilua, että asun nykyään jotakuinkin kantakaupungissa (Oikeasti olen niin maalainen, etten oikeastaan tiedä, missä kantakaupungin rajat menevät, mutta koska kantakaupunki kuulostaa hienolta, sanon niin.) ja silti käyn jatkuvasti taistelua luonnon kanssa. Ensin oli se lintu, joka lennähti ikkunasta sisään kesken unieni ja teki herätyksestä melkolailla epämiellyttävän. Tänään ikkunani oli kiinni, mutta silti joku siivekäs olio päätti sisällyttää kotini reviirikseen ja nyt keskellä ikkunaa on valtava linnunpaska. En halua tietää, minkä kokoinen monsterilintu sai tuon aikaiseksi, puolet maisemasta peittyy sen alle. Varsin viehättävää, varsinkin kun en ole vielä oppinut, miten tuon ikkunan saisi kokonaan auki pesua varten. Julkisivuremonttia odotellessa, saakeli.

Ja sitten on vielä nuo pienemmät lentävät öttiäiset. Olin poissaollessani jättänyt niille vissiin jotain herkuteltavaa keittiön roskikseen ja ötökkäyhdyskunta päätti, että hyvät bileet, me jäädään tänne. Semmoinen huono puoli yksiössä asumisessa on, että keittiö on samaa tilaa kuin eteinen, makuuhuone, olohuone, tv-huone, ruokasali, salonki, jne, eli keittiö-öttiäiset eivät maagisesti rajoitu vain keittiöön vaan niitä on kaikkialla. Mulla on semmoinen olo, että öisin ne lentävät mun korvista sisään ja poukkoilevat pään sisällä. Se ei ole kiva olo. Luin netistä, että etikalla saa ne ansaan, joten virittelin puolenkymmentä etikkamiinaa ympäri kämppää. Tulos: öttiäiset voivat hyvin ja koti haisee etikalta. Tunnelmaa voidaan jälleen kuvata yhdellä sanalla: viehättävää.

Onneksi pääsen taas viikonlopuksi maalle pakoon näitä kaupungin kauhuja. Siellä on kyllä vastassa omat haasteensa, niihin sisältyvät muunmuassa neljä tätiä, äiti ja muutama laatikollista viiniä. Siitä voi tulla jännittävää. Mulla on jännittävä elämä, eikö olekin? Hah.