Huhhahhei ja Hervannassa ollaan. Ikkunan alle on kesän aikana kaivettu jumalaton monttu, jossa kaivinkoneet ja muut herttaiset pikkuvempeleet aloittivat kolisemisensa heti siinä seitsemän tienoilla. Ja minä hölmö kun luulin, että ne rakennustyömaat tästä lähiympäristöstä olisivat jo mennyttä. Ne tulevat vain lähemmäksi! Seuraava etappi on kai sitten ihan oma räjäytystyömaa tuohon olohuoneen nurkkaan. Voi porot. Mitä ne edes tohon rakentavat? Menisivät muualle mölisemään. Argh.

Unohdin digiboksin kaukosäätimen Kuopioon ja radiostanikin on kadonnut kaikki muut kanavat paitsi ruotsinkielinen. En oikein tiedä, uskallanko mennä kouluun. Kaikki kurssit ovat näppärästi päällekkäin ja ruokalassakin on uusi hieno hintajärjestelmä, josta en tajua hölkäsenpöläystä. En ole edes saanut hankittua mitään uusia koulutarvikkeita ja vaatteetkin ovat vanhoja rytkyjä. Huomenna minulla on hammaslääkäri. Äääk. En minä tätä tahdo, minä tahdon vähän lomaa!

Onneksi minulla on uusi kämppäkaveri. Äiti. Äsken se läksi etsimään bussia, jonka avustuksella voisi suorittaa paluun koulunpenkille, jossa on viettänyt aikaa viimeksi vuonna 1985. Hassua. Äiti siis majailee opiskelijayksiössäni lähiopetusjaksojensa ajan, nyt alkuun kolme päivää. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Ainakin minä sain tänään valmiit aamukahvit ja joku ilta menemme ehkä elokuviinkin. Wow. Villi opiskelijaelämäni saa ihan uutta potkua, kun äiti muuttaa luokseni. Haha. On tämä elämä joskus kieroa.

Ai helkkari, äskeistä kappaletta kirjoittaessani ne tosissaan yrittivät räjäyttää mökkiäni kumoon. Penkki persukseni alla ainakin tärähti mojovasti. Voi ny viddu. Tätäkö tämä on nyt tämä syksy, pelkkää räjäytysäänimerkin ulinaa kaikki ihanat pitkät aamuni? Tervetuloa kotiin. En kestä. Menen suihkuun itkemään.