Huomenna aloitan ruumiilliset työt. Olen valmistautunut huolella: lojunut kolme päivää laiskanlötkeänä, syönyt pelkkiä herkkuja, hikoillut ihan vain paikoillaan istuessani ja hiippaillut lähinnä kaupan jäätelöaltaan liepeillä. En vielä tiedä, mitä minun pitää tarkalleen ottaen töissä tehdä, mutta olen varma, että näillä keleillä pelkkä lapionvarteen nojailu saa minut puhkipoikki päivän aikana. Jo parvekkeella istuskeleminenkin uuvuttaa niin että välillä täytyy paeta sisään vilvoittelemaan. Mutta älkää nyt toki luulko, että valittaisin - kesä on kivaa. Ostin töitä varten vissyä. En ikinä juo vissya, paitsi näköjään nyt.

Ilmeisesti varsin miesvaltaiseen työpaikkaan (on todennäköistä, että saan muodostaa vähemmistöni ihan yksin) meneminen saa nupissa jotain naksahtamaan, sillä olen tänä viikonloppuna hempukkaillut itselleni varsin epätyypilliseen tapaan. Yksin yksiössä vietettyyn sunnuntai-iltapäivään olen panostanut melkein enemmän kuin baariin lähtiessä: laittanut tukkaa, lääppinyt naamaa, pukeutunut hameeseen ja kokeillut korvakoruja. Ilmeisesti täytyy saada kiintiö täyteen ennen kuin on valmis vetämään haalarit niskaan ja hääräämään viikon putkeen hiukset visusti ponnarilla. Kynnet jätin lakkaamatta, ettei tule sanomista. Eri persoonani käyvät kovaa keskustelua keskenään. Ja nauraa käkättävät siihen päälle.

Jännittää. Toisaalta jännittäminen on välillä ihan hyväksi. En osaa päättää, olisinko pikkutyttö menossa vähäpätöiseen kesäduuniin vai aikuinen ihminen, jonka ura saattaa oikeasti aueta tästä. Ihan hassu olo. Ja huomenna on varmaan vielä hassumpi, kun väännän itseni hereille johonkin epäinhimilliseen aamuaikaan. Ei enää puoleenpäivään koisaamista, ehei. Kahvin kyytipojaksi kaurapuuroa ja töitä paiskimaan. Hu-hui.