Kävin Tampereella. Siellä oli kuin olikin lunta maassa ja lisää tuli taivaalta. Muuten taisi kaupunki olla ennallaan, vain minä olin muuttunut. Bussikorttilaite tituleerasi minua aikuiseksi. Paskiainen, vielä viimeksi käydessäni olin nuori! Näin se pääkaupungissa asuminen vanhentaa.

Notkuin koululla ja huvituin epätoivoisista tenttiviikkolaisista. Voi teitä, pienet. Tuollainen minäkin olin joskus nuorilla päivilläni. Paitsi en tainnut ikinä ahdistua, hekottelin vaan. Vai kultaako aika (nämä monet monet päivät ja viikot, peräti kuukaudet) vain muistot? Kävin myös palaverissa, jossa pääsin lesoilemaan vielä antiikkisemmilla ylioppilaskirjoitusten tuloksillani, mikä on aina yhtä komeaa. Aikaansaannosteni kieliasu on kuulemma erinomainen. En kysynyt, että erinomainen teekkariksi vai erinomainen, piste. Joitakin asioita ei kannata kysyä.

Sitten tulin takaisin Helsinkiin. Täällä sataa vain vettä, mutta sateenvarjoa ei kannata vaivautua käyttämään, kun tuossa saakelin merituulessa se on koko ajan ylösalaisin tai vastaantulijan otsassa. Pyysin joulupukilta vankempaa tekoa olevaa varjoa. Olisi kannattanut pyytää myös vankempia kenkiä, sillä nykyisistä on yhtäkkiä pohjat rikki ja vesi hiipii sisään. Tässähän pitää ryhtyä jotain oikeita erävarusteita hankkimaan, vaikka mun piti olla nyt se hienokenkä kaupunkilainen, joka sipsuttaa takki auki kotiovelta metron rappusiin. Reitti on kyllä sama, mutta näissä sääolosuhteissa se on melkein kuin erämaavaellus. Hrr.

Mutta säästä huolimatta meininki on kummallisen hyvä. Ehkä se johtuu uudesta heleyttävästä naamarasvastani (Tämmöisiä kai pitää sutia naamaansa, kun on aikuinen?), sen seurauksena mielikin on heleä kuin lintusen laulu. Itseasiassa tänään, kun tulin kotiin ja havaitsin eteisen matolla valkoisen kirjeen, ihan puhkesin lauluun. Taideteoksen nimi on "Laskut" ja siinä lauletaan Miljoona, miljoona, miljoona laskua. Voitte itse arvata sävelen. Riemu vain kasvoi, kun havaitsin, ettei kyse ollutkaan laskusta vaan palkkakuitista. Ainiin, mulle maksetaan tästä! Voi porot, miehän oon rikas! Hyvä, että satuin aiemmin ostamaan kirpputorilta vanhanaikaisen mallisen matkalaukun viidellä eurolla. En ostohetkellä yhtään tiennyt, mihin sitä käyttäisin, kun varsinaisia matkoja ei ole tiedossa ja vaikka olisinkin, mulla on paljon käytännöllisemmät laukut omasta takaa. Halusin vain jostain syystä sen laukun. Palkkakuitti kuitenkin paljasti, mitä sillä teen: säilön äärettömät rahani siihen! Sitten kuljeskelen tuolla viimassa iloisesti laukkuani heilutellen ja laulan mennessäni. Mikä nerokas idea.