Tein jokunen päivä sitten hyvän työn ja vaihtelin läjän salasanoja, kun uutisissa ollut käyttäjätunnusvarkausjuttu taas muistutteli, kuinka mulla on vanhat ja vähän turhan usein toistuvat salasanat käytössä niissä biljoonassa intterwebbi-palvelussa, johon olen joskus innostunut rekisteröitymään. Nyt sitten joka saakelin sisäänkirjaushässäkkä herjaa, kun vanhasta tottumuksesta yritän ängetä sisään niillä vanhoilla salasanoilla. Parhaimmillaan useaan kertaan peräkkäin. On tää vaikeaa. Ihan kuin ei pelkissä käyttäjätunnuksissakin olisi muistamista. Ja ei, en laita koneen asetuksiin että muistakoon se kaiken puolestani, sillä sitten vasta liemessä olenkin, kun joudun jostain muualta hakkeroitumaan vaikka tänne Murskaamoon. Tiedättekö ne turvakysymykset, joilla voi tarvittaessa palauttaa salasanan? Jouduin taannoin turvautumaan sellaiseen jossain kolkassa nettiä ja mikä olikaan asettamani kysymys? "Moi?" Kyllä, pelkkä "Moi?" Että tiedoksi vaan, jos tiedätte vastauksen tuohon "kysymykseen", pääsette ties minne salaisiin paikkoihin. Hah. Voi ny saakeli, kyllä on tämän tytön turvallisuus taas taattu.

Olis kuulemma vappuviikko. Niin paljon kuin teekkaripelleilyä aina morkkaankin, olen hieman haikeana, kun en ole sitä tänä vuonna todistamassa. No, jotain vappuhärdelliä täälläkin puuhataan, sain oikein Facebook-kutsunkin viettämään "ruotsalaista perinnejuhlaa". Perkeleen ruotsalaiset, luulevat omistavansa kaiken. No, annan anteeksi, kun tällä kertaa viesti oli sentään englanninkielinen. Joulukuussa ne kutsuivat Lucia-juhlaan ruotsinkielisellä viestillä. Joo, teoriassa mun pitäisi ymmärtää ruotsia ja käytännössä mä ymmärsinkin, mutta joku raja nyt sentään. Ja se raja menee ruotsissa. Jos joudun päivittäin taistelemaan saadakseni kommunikaation kulkemaan saksalla, englannilla tai suomella, paukkuja ei vain yksinkertaisesti riitä ruotsiin. Förlåt pojkar. Mä tulen vaikka sit Tukholmaan änkyttämään seuraavan kerran kun haluan treenata kaunista kieltänne. Tai katotaan nyt mitä vappuna tapahtuu, sehän on tunnetusti ihmeiden aikaa.

Huhtikuun loppu tarkoittaa myös sitä, että kaksi kuukautta ja sitten homma on förbi. (Haha, nyt se ruotsi alkoi sitten kuitenkin  nostaa rumaa päätään.) Toki kahdessa kuukaudessa ehtii tapahtumaan vielä vaikka mitä, mutta hiljalleen alkaa mieli kulkeutumaan Suomea kohti. Koska olen tämmöinen hätähousu, olen jo katellut lentolippuja ja muuta. Kaksi kuukautta ja sitten saa taas syödä puolukkajogurttia ja hiippailla kirjastossa ja katsoa kotimaista tv-viihdettä ja siten ymmärtää, että mistä helkkarissa lööpeissä oikein puhutaan ja muutenkin olla niin kerrassaan kotoisaa, että ahdistuu varmaan ihan samoin tein. Mulla on kamalan noloja ikävöimisen kohteita, yhtenä viimeisimmistä eineslihapiirakka. Siis semmoinen hikinen kamala löntti. Oi oiii kun tekisi semmoista mieli nyt! Haha. No kyllä siellä pari tyyppiäkin on, joita mieluusti näkisin. Niin isoja kuin pieniäkin. Puhuin yksi päivä kummapojan kanssa Skypessä ja suunnittelimme kovasti kaikkia kesän metkuja. Joku voisi sanoa, ettei kolmikuukautisen ihmistaimen kanssa voi kunnolla keskustella, mutta joku on väärässä. Paljon paremmin mä sen kaa kommunikoin kuin esim. niiden ruotsalaisten.

Mutta vielä minä täällä hetken aikaa keikun. Eilen olin hetken puistossa lukemassa kirjaa ja sain jalkapöytiini vanhoista ballerinakengistä rusketusrajat. Mun jaloissa on viikset. Hienoa.