Ihan hullu viikko. Koitan olla menemättä yksityiskohtiin, kun periaatteessa tämä bloginrähjä on anonyymi, mutta tällä viikolla viimeisen kuuden kuukauden aikana väkertämäni diplomityöurpoilut tulivat julkisiksi. En ole edes ehtinyt pientä kirjastani koululle toimittaa, saati saada sitä hyväksytettyä, mutta työnantajan puolesta asiaa jo esitellään vauhdilla. On seminaaria ja tiedotetta ja netissä julkaistua raporttia. (Ei, en anna linkkiä. Sori. Tää nyt vain on tämmöistä.) Ihmiset näkevät sen ja ottavat sen tosissaan, ihan kuin sen olisi tehnyt joku oikea ammattilainen enkä typerä minä. Ja minä vastaan puheluihin ja kerron tiedustelijoille, jotka ovat niitä oikeita, alalla toimivia asiantuntijoita, kuinka he ovat väärässä ja minä olen oikeassa. Ja ne uskovat! Tämä on ihan absurdia. Koska joku tulee ja kertoo kaikille, että olen ihan feikki?

Se seminaarikin, jessus. Kaikki muut esiintyjät ja suuri osa yleisöstäkin oli minua vähintään tuplasti vanhempia ja aika monta kertaa menestyneempiä. Siellä minä sitten seisoin asiantuntijaksi naamioituneena (Jakun alle pukemani toppi oli oikeasti jostain alen-vihoviimeiset -korista kaivamani kokoa liian suuri baaritoppi ja sukat oli pöllitty äidiltä, koska tunnetusti en osaa sukkia, siivoista pikkukenkäsukista nyt puhumattakaan.) ja koitin jotain puhella äänellä, joka muuttui mikrofonissa oudon metalliseksi. Ja silti ihmiset tulivat jälkeenpäin kehumaan ja kiittelemään, ihan tuntemattomatkin. En usko, että niiden puheet ihan absoluuttisia totuuksia olivat, mutta sen verran suostun myöntymään, että urpoksi junioriksi pärjäsin ehkä ihan kohtalaisesti. Ei kaikkien kuulukaan olla vanhoja patuja, ei ainakaan heti.
 
Töissä sain kakkua ja kukkia. Eivät ne ainoastaan minua varten olleet, mutta olivatpa osittain. Pomo kirjoitti diplomityöstä loistavan arvostelun, muut sanoivat muuten vaan kauniita sanoja. En tiennyt, miten päin olisin. Kotimatkalla aurinko paistoi suorastaan sekopäisesti, tungin kaulaliinan laukkuun ja ostin jäätelön.
 
Ja kaiken tämän jälkeen olen ensi viikolla työtön. Mahtista.