Ladies and gentlemen, we have snow. Ei paljon, eikä kovin kuvauksellista, mutta kyllä tuota voi jo lumeksi kutsua. Teknisesti ottaen tiistaiyön räntäsade ei ihan riitä typerälle syntymäpäivätaikauskolleni, mutta johan tässä on jo opittu, että vähään pitää tyytyä, kun muutakaan ei ole tarjolla. Tästä ikävuodestani taitaa tulla aika paska. Tai ehkä minun pitäisi lopettaa lapsellisten ennusmerkkien tulkitseminen. Mitä sitten, jos ei ole lunta, juhlat ovat yksinäiset eikä mummokaan enää lähetä edes korttia? Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan olevinaan. Ja sainhan mä äidiltä lahjaksi pullasudin! Mikäs tässä ikääntyessä, hah. Joulukalenteri pitää näköjään ostaa jo itse, mutta ehkä mä siihen pystyn.

Olisi tenttiviikko tulossa. Tällä kertaa ilmeisen kelju sellainen, sillä eka tentti on jo huomenna. Jaahas. Tällä kertaa olen peräti valmistautunut, sillä muistan lukeneeni tenttikirjan ekan luvun jossain liikennevälineessä parisen viikkoa sitten ja jopa kirjoittaneeni tavanomaisen lukukelvottomia muistiinpanoja johonkin paperinkulmaan. Nyt kun vielä löytäisi sekä kirjan että paperin, niin olisi kiva. Ensi viikon tentteihin mulla ei ole kirjojakaan, mutta onneksi on ihanat pdf-lipareet, jotka aukeavat tässä koneellani pienen sörkkimisen jälkeen jo parilla-kolmella kerralla kymmenestä yrityksestä. Tentteily ei lopu tenttiviikkoon, sillä sen jälkeen minulla on vielä kaksi maanantaiaamuihin strategisesti sijoitettua koetilaisuutta. En edes lähde miettimään rästissä olevien harkkatöiden määrää. Voi kökkäre. Tässähän pitäisi oikeasti ruveta antamaan yhteiskunnalle vastinetta ylläpidostani ja opiskella. Ja mielellään aika pian, kun siihen ekaankin tenttiin on alle vuorokausi aikaa. Hyvänen aika. Mites sitä nyt sit taas tehtiinkään?

Tahtoisin mennä heittelemään lumipalloja, mutta taitaa tavaraa olla maassa vielä niin vähänlaisesti, ettei siitä mitään tulisi. Hmph.