Tuli sunnuntaikohtaus. Nukuin pitkään ja näin hassuja unia, sitten söin epäterveellisen aamiaisen, luin lehden, lojuin sohvalla, pulisin ystävän kanssa puhelimessa ja vilkuilin telkkaria. Tämän jälkeen se tuli. Itku ja ahdistus ja epätoivo, perinteinen seinät kaatuu -sunnuntaiharmaus. Mutta mitäpä teki tyttö? Tarttui rästissä roikkuviin kouluhommiin, otti tuntumaa uuteen ja odottelevaan harkkatyöhön ja jopa sai sitä vartissa ihan kohtuullisen nykäyksen eteenpäin. Ja heti parani mieli! Oooh. Kunnollisuudella on siis vaikutuksensa. Voisin kokeilla sitä vähän useammin.

Ja mitäpä sitä ihminen murheilla, kun on elo ihan kivaakin. Eilen vierailin taas kerran kotipileissä, joista en tuntenut käytännössä ketään. Tästä on kai tulossa tapa, mikä on kohdallani aika omituista. Ei siellä uusia tuttavuuksia syntynyt, ja kotonakin olin jo hyvissä ajoin tämän vuorokauden puolella, mutta melkoisen vekkulia se oli silti. Välillä on piristävää katsella muita nurkkia kuin näitä omia. Vaikka ovat nämäkin nyt melkoisen uudistuneen oloisia, kun perjantaina innostuin peräti imuroimaan. Villakoirien koostumuksesta päätellen edelliskerrasta oli aikaa. Lehtipinonurkankin tyhjensin kokonaan, sen alimmat sanomalehdet olivat heinäkuulta. Hittovie, sitten kun olen iso ja rikas inssinööri, palkkaan talouteeni sisäkön. Yksi sen tärkeimmistä tehtävistä olisi tarkistaa jääkaapin sisällön elinvoimaisuus päivittäin, ehkä jopa tunneittain. En ole pariin päivään uskaltanut kurkistaa vihanneslaatikooni, sillä vaistoni sanoo, että jotain yli-inhimillistä siellä taas muhii. Pitäisi lopettaa vihannesten ostaminen, kun en niitä näköjään juurikaan syö.

Kohta on vuorossa Gilmoren tytöt ja illalla saatan poiketa elokuviin. Kun kerran pakollinen väninäosuuskin on hoidettu pois alta, sunnuntaipäiväni näyttää loppua kohti varsin mainiolta. Huomenna sitten kouluun, jossa puuhaa riittääkin peräti kahdeksan tunnin verran. Häkellyttävää! Jotain kertoo kai turhautumiseni asteesta, kun ilahdun moisesta. Vakavampi oire tylsistymisestäni on kolmannen jakson kurssivalinnat, jonne menin mielenhäiriössä tuuppaamaan esimerkiksi tutkintoni suhteen täysin hyödyttömän ranskan alkeiskurssin. Minä opiskelemassa ranskaa? Enpä tätäkään päivää kuvitellut koskaan kokevani. Voi porot, siitä tulee lystiä! Merde.