Tiedättekö, kun on tämä nykyaika? Kaikki on niin äärettömän sujuvaa ja helppoa, kun sen voi tehdä netissä? Otetaan nyt ihan vain sattumanvaraisena esimerkkinä lentolippujen ostaminen. Sen sijaan, että marssisi jonkun ihmishenkilön luokse, joka ojentaisi kätöseen lentoliput, saa seikkailla illan jos toisenkin lentoyhtiöiden näppärissä hakukoneissa, syöttää lomakkeisiin nimeä, titteliä, kansallisuutta ja kengänkokoa, vannoa ja vakuuttaa lukeneensä säännöt, joita ei ole oikeasti lukenut, lyödä raksia ruutuun kerran jos toisenkin, renkutella maksunappia ees sun taas kun kone on eri mieltä matkustajan nimestä, osoitteesta, kortin tyypistä tai kaikista edellämainituista, selata tiliotetta peloissaan liiallisten maksusuoritusten varalta, poistella sähköpostista kaiken maailman autovuokraamomainoksia, suorittaa jonkun pirun online check-inin, jossa vaaditaan suunnilleen sama rumba uudelleen, marssia kouluun tulostamaan vihdoinkin sitä lippua, itkeä jumiutuneen, pekkää saksaa puhuvan tulostimen äärellä, marssia kouluun seuraavana päivänä uudelleen, huomata, että lippu, jonka lentoyhtiö vannotti tulostettavan yhdelle A4-arkille, ei mahdu yhdelle sivulle, ja lopulta palata kotiin huomaamaan, että yksi papereista puuttuu vielä. Toisena, yhtä sattumanvaraisena esimerkkinä otettakoon joululahja-Simssin tilaaminen ulkomaisesta verkkokaupasta, kun joululahjarahaa pyörii käsissä jonkun verran ja lomaa olisi kivaa viettää koneen äärellä virtuaaliukkeleita liikutellen. Pari klikkausta verkkokaupassa, 3-5 arkipäivää ja postilaatikossa kolahtaa. No ei ihan. Verkkokauppa, josta olen tilannut aiemminkin, hämmentyy siitä, että minulla on heidän järjestelmässään kolme eri osoitetta kahdessa eri maassa. No, soitan kamalan epäselvää englantia puhuvalle sedälle, jolle vannon ja vakuutan, että mie oon mie, haluun pelini tänne kotokotoon. Paketti lähtee matkaan, mutta niinpä lähden minäkin. Valtuutan vanhempani postilaatikon kyttäykseen, mutta peliä ei vain saavu. Kun loputtoman pitkä 21 vuorokauden odotusaika on kulunut, ilmoitan verkkokauppaan, että hukkaan meni, laittaisitteko uutta lähetystä tulemaan, ja tällä kertaa tänne nykyiseen sijaintiini. Verkkokauppa ilmoittaa, että pelkkä netissä tehty vakuutus simssittömyydestäni ei riitä, minun pitää raapustaa nimeni vanhanaikaiseen paperiin ja lähettää se jonnekin Britanniaan. Sanon, että perhana, minulta menee hermo, antakaa rahat takaisin niin menen ihan omin jaloin kauppaan. Verkkokauppa sanoo, että allekirjoitus tänne. Marssin koululle ystäväni tulostimen äärelle, tulostan lomakkeen, vedän nimeni alle, pistän postiin ja jään odottamaan rahoja. Viikkoa myöhemmin saan sähköpostin, jossa kerrotaan, että pelini on lähetetty Suomeen. Vedän paketillisen suklaakeksejä vitutukseen ja päätän unohtaa koko perhanan Simssin. Onhan se aika lapsellinen peli.