Olin baarissa ja menin vessaan. (Kaikki hyvät tarinat alkavat näin. Mutta tämä ei ole semmoinen tarina.) Ensimmäinen asia, mitä näin, oli suomenkielinen vessakirjoitus. Seppo ja Emmi aina. Ei ole helppoa maailmanmatkaajalla, eksotiikka on ihan kuollut. (Tai sitten oli vain huono idea lähteä hakemaan eksotiikkaa Itävallasta. Haha.)

Joka tapauksessa, olemme nyt taas vaiheessa vaihto-opiskelu on kivaa. Olen saanut raahattua luitani ihmisten ilmoille ja pakottanut itseni puhumaan huonoa small talkkia. Mitä siihen voi sanoa, kun keskustelukumppani avaa pelin puhumalla Outokummun terästuotannosta? Niin. Ei paljon mitään.

Puolukkajogurtin kaipuukin helpotti, kun löysin kaupasta puolukkahilloa. Sitä voi laittaa aika moneen ruokalajiin, itseasiassa. Puolukkahillolla sotkettu kaurapuuro näyttää varsin halloween-henkiseltä, kun sekoitussuhteet ovat kohdallaan. 50:50, suunnilleen. Puolukka on minulle Se Suomalainen Asia, kun en saunasta tahi salmiakista juurikaan perusta. Ja kämppikset arvostavat.

Jotta kaikki ei tuntuisi liian järjenmukaiselta, näen paljon unia. Viime yönä pakoilin keittiöveitsimurhaajaa ja sitä edellisenä riemuitsin, kun Suomen hallitus oli tasa-arvon nimissä päättänyt asentaa kaikille naisille keinotekoiset pippelit. Se oli juhlan paikka siihen asti, kunnes pääsin vilkuilemaan uutta vehjettäni ja se oli liian pieni! Jotain hienovaraista symboliikkaa tuossa unessa varmaan on, mutta en tasan aio pohtia sitä sen enempää. Hyvänen aika sentään.