Hiljalleen alkavat vitutus ja kiukuttelu häipymään, joten toiveissa on, että varsinainen flunssakin menisi niiden mukana. Aamulla seitsemää yli viisi suoritettu viheliäinen puolen tunnin yskäkohtaus ei ehkä hirveästi anna merkkejä paranemisesta, mutta luotan positiiviseen ajatteluun. Sain myös hankittua itselleni kokonaisen päivän verran täysin paranemiseen varattua sairaslomaa, joten olosuhteet ovat suotuisat. On se nyt vähän kieroa, että taudeista huolimatta mulla on tällä viikolla soinut herätyskello joka päivä viimeistään kahdeksalta. Ei siinä paljon tervehdytä. Huomenna ei soi mikään, luojan kiitos.

Hoitelin tässä muutamia paperiasioita. Jostain syystä vihaan varsin vahvasti puhelimessa asiointia, minkä takia monet tärkeät puhelut jäävät roikkumaan to do -listoille viikoiksi, joskus kuukausiksi. Tänään alkoi olla pakko tarttua luuriin ja pirautella toimistoihin, joten tein sen. Eikä se tuntunut yhtään niin ikävältä, että olisi kannattanut vältellä asioiden hoitamista näin kauan. Flunssainen raspikurkku toi puheluihin varsin uusia vivahteita ja mietin jo, pitäisikö ryhtyä puhelintytöksi. Kaikki eivät kuitenkaan viehkoon äänensävyyni mieltyneet, kuten se asuntotoimiston täti, jonka mielestä mulle ei irtoa yksiötä tänäkään keväänä. Ei solukämpissä muuten mitään erityistä vikaa ole, mutta ärsyttää täytellä noita uusia hakemuksia, joissa kysytään jotain säännöllisiä tuloja ja varallisuuksia verotuksen mukaan. Riittäisiköhän lomakkeeseen pelkkä toteamus että kaikki menee, mikä tulee? Varallisuus: pohjaan palanut kattila ja kokoelma 90-luvun hittilevyjä? Äh. Kyllä niiden luulisi tietävän, että mä olen heidän asteikkonsa mukaan tarpeeksi köyhä opiskelija. En kai mä muuten olisi asunut tässä murjussa näin kauaa.

Vielä olisi kyllä kesätyönhakurumba hoidettavana loppuun. Kiinnostus on nollissa, eikä se johdu (ainoastaan) siitä, ettenkö viitsisi hakemuksia täyttää tai puhelimella soittaa. En viitsisi tehdä niitä töitäkään. Omalta alalta en osaa mitään ja kaupan kassalla saattaa poksahtaa pää ennen kuin kesä koittaa. Varsin hyvin menee. Taidan olla kohtapuoliin melkoinen malliesimerkki työtä karttelevasta vellipöksynuorisosta. Rahaa tarttis saada, mutta mitään ei haluta sen eteen tehdä. Vähiten opiskella. Ottakaa mallia, lapset! Näillä eväillä se yhteiskunta pidetään pystyssä tulevaisuudessakin! Jeah.