Hesarissa itketään, kun tutkintouudistuksella tavoiteltu viiden vuoden opiskeluaika ei tekniikan aloilla vieläkään toteudu. Ensimmäisen uudistuksen jälkeen aloittaneen vuosikurssin pitäisi nyt olla iso läjä leuhkia tekniikan kandidaatteja, mutta kas, vasta 3,5 prosenttia porukasta on saanut noin hienon arvonimen. Huikeaa. Joku tähän blogiin kirjoittava teekkarishenkilö on nimittäin itsekin aloittanut opintonsa tuona maagisena syksynä 2005 ja ei tosiaan ole minkään sortin kandidaatti tänään eikä edes jouluun mennessä. Mutta ei se mitään, samassa veneessä on likimain koko muukin lössi. Tämä on hienoa tietää! Olen jotenkin luullut olevani keskimääräistä paskempi, mutta en ehkä sitten olekaan. Hesarin mukaan samaan aikaan opinahjossani kanssani aloittaneet toverit tienasivat kolmen ekan vuoden aikana keskimäärin 140,9 opintopistettä, kun tavoite oli se 180. Minulla oli 142! Wohoo! Miksi tällaisista asioista ei kerrota useammin? Kyllä mä nyt sen tiesin, että se viisi vuotta on aika kova tavoite, mutta tyhmänä luulin, että ihmisiä tosiaan pääsee putkesta ulos niin ripeällä tahdilla kuin isot herrat jossain korkealla ovat säätäneet. Minä luulin, että se on vain omaa henkilökohtaista huonouttani, kun olen vaivihkaa siirrellyt suunniteltua valmistumisaikaa aina vähän pidemmälle pelottavan 2010-luvun uumeniin. Opiskeluoikeuttahan meikäläisillä on huikeat seitsemän läsnäoltua lukuvuotta, olen arvellut sen riittävän mulle jollei mitään häkellyttävää tapahdu. Tuon uutisen mukaan nyt näyttää siltä, että hädintuskin puolet porukasta ehtii valmiiksi siinä ajassa. Hullua. Ja oikeastaan aika hienoa.

Uutiseen liittyvässä keskusteluketjussa väännetään kättä siitä, että mikä hitto niitä känniurpoteekkareita siellä koulussa viivyttää. En minä muista tiedä, mutta minua kyllä hidastuttaa eniten oma laiskuuteni ja mukavuudenhaluni. En tosiaan opiskele kuuttakymmentä tuntia viikossa, enkä edes halua arvioida kuinka monta viikkoa multa menee tuon tuntimäärän saavuttamiseen. Onhan se tässä blogissakin nähty. Lojun kotona, skippailen luentoja, roikotan harkkatöitä ja välttelen tentteihin lukemista. Yksiäkään yöuniani ei ole päässyt opiskelu pilaamaan. En mä pääse barrikaadeille julistamaan opiskelun työläyttä, kun eilenkin notkuin koko päivän pyjamanhousuissa katsomassa Gilmoren tyttöjä dvd:ltä. Vaikkei niitä luentoja nyt sattumalta ollutkaan, niin olisinhan mä voinut hoitaa yhden tai useammankin harkkatyön pois rästilistalta. Enpä hoitanut. Kyllä minä tiedän, miten niitä pojoja saisi soljumaan taskuun nopeammin ja mitä kaikkea pitäisi tehdä, että saisi paperit kätösiinsä ihan hetikohta, mutta en minä niin tee. Ahkeruuden lisäksi tuntuu osaamisen tasossakin olevan totta puhuen jotain parantamisen varaa. Ykkösiä löytyy listastani aika monta.

Tunnen kyllä jatkuvasti huonoa omatuntoa ja sitä loppumatonta alemmuudentunnetta, joka saa sormeilemaan ihan toisenlaisten koulujen opinto-oppaita, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä, että ei minun ole pakko opiskella tavoitetahtia. Ei minun ole pakko kiusata itseäni koululla ja sännätä samantien työmarkkinoille olemaan ahkera ja tehokas ja hyvä, jotta suuret ikäpolvet pääsisivät rauhassa eläkepäivilleen. Minulla on hyvin vähän tarvetta olla alani paras tai kaiken saava säkenöivä uraohjus. En kiusallanikaan halua olla mikään tilastojen kaunistaja tai mallioppilas. Kilpailuvietti minulta puuttuu melkein kokonaan ja sitten on vielä tämä ikäkysymys, jolla jaksan vaivata päätäni. Olen pieni lapsi vielä! Haluan olla nuori ja villi ja kelvoton, enkä mikään vallanpitäjien kyynärtaipeessa kulkeva puudeli. Haluan käyttää nuoruusvuosiani tehottomasti ja hihitellä omiani luentosalin nurkassa, enkä toimia aina vain järkevästi ja fiksusti. Eikö tuo nyt ole joku nuoren ihmisen perusmääritelmäkin?

Kyllä minä lupaan sitten joskus valmistua. Lupaan tehdä töitä ja maksaa veroja ja antaa oman pienen panokseni yhteiskunnan hyväksi muodossa tai toisessa. Kun en nyt kerta olekaan mitään tekniikan ylioppilaiden pohjasakkaa, niin eiköhän minusta vielä ihan keskimääräisen kelvollinen insinööri joskus saada. Jos vähän annettaisiin hihnaan löysää ja pikkuisen joskus siliteltäisiin päätä, niin voisin olla asiasta innostuneempikin. Tiedättekö, kun se itsensä aliarvioiminen ja syyllistely onnistuu ainakin tältä tapaukselta ihan omasta takaa, ei siihen paljoa valtiovallan vinkkejä tarvita. Joku semmoinen "älä rassu huoli, kelpaat sinä vaikka valmistutkin vasta vuonna 2011" -kommentti voisi vaikka kirittää vähän. Mutta mistä vetoa, että vastaus tähänkin tutkimustulokseen on joku opintotuen raju supistaminen tai muuten vaan häpeäpaalun pystyttely Keskustorille. Silloin, kun minä olin nuori, niin kouluun hiihdettiin sata kilometriä kesät talvet sauvat katki ja susihukat kannoilla, kyllä nyt pullamössönuorisonkin pitäisi yksi korkeakoulukoulutus saada suoritettua. Eikö niin Pera? Mitäs se uus tila-Mersu muutes tänäpäivänä kustantaa, vois eukolle ostaa semmoisen joululahjaksi niin pääsee sekin nopeammin koukkaamaan Ideaparkkiin shoppailemaan. Ne on kato kaupat nykyään sunnuntaisin auki niin voi törsätä rahaa viikon jokaisena päivänä. Kätsää, eikö?

(Pointti on ehkä taas vähän hukassa kun menin kesken ajatuksen ärsyyntymään. No, jokatapauksessa tämän tajunnanvirran teille tarjoaa eräs Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan koulutusohjelman perusopintoihin pakollisena sisällytetty täysin turha opintojakso, jota olen yritellyt hiljalleen suorittaa jostain sieltä vuosikymmenen puolivälistä lähtien ja jota en saa läpi vittu ikinä. Kiitos ja hei.)