Ja kotona taas. Jos viikonloppu ei ollut kaikista rentouttavin, korvasi tuo parin tunnin kotimatka kyllä kaikki puutteet. Ryöväsin nimittäin äiteeltä auton täksi viikoksi ja pääsin karauttamaan Polosella peltojen läpi iltapäiväauringon paistaessa. Siskon ja maailman parhaan kotokirjaston yhteisellä avustuksella stereot oli varustettu ihastuttavalla trendipunkkimusiikilla (Ryhdyn ehkä sittenkin emotytöksi enkä räppäriksi.) ja tytskällä meinasi naama revetä virneestä, kun sai kerrankin leikkiä ihan ite maanteiden valtiasta. Edes edessä köröttelevät traktorit ja rekanrähjät eivät saaneet otsaa kovin suuresti ryppyyn, loppumatkasta edessä hidastellut poliisiautokin vain nauratti. Mikäs kiire nuorella ihmisellä.

Oikeasti tässä kyllä täytyy taas tukka putkella husata. Työvuorolista ja lukujärjestys ovat ihan itsekseenkin karmeata katsottavaa, mutta nyt niitä pitäisi sovitella myös päällekkäin. Auto annettiin haltuuni siksi, että ehtisin seuraavina vuorokausina hengailemaan työpaikan ja koulun lisäksi myös hieman aikaa kotona, enkä viimaisilla bussipysäkeillä tuolla jossain. Mut en mä tiedä, selviänkö tästä viikosta siltikään. Yskäkin vaivaa yhä. Täytyy pitää mielessä viikon päässä häämöttävä neljän päivän "loma", josko se helpottaisi. Tämän viikonlopun kokemusten perusteella se ei kyllä tunnu erityisen palkitsevalta päätökseltä kauhuviikolle. Kälkättäviä sukulaisia, muriseva koira ja varsin jännittäviä unia Tanja Saarelasta ja Idols-Arista. Koita siinä sitten latautua.

Kaverilta oli tullut kortti Epsaniasta. Jos olen postinjakajia joskus mollannut, tahdon nyt perua puheeni. Kortti oli saapunut perille vain parissa viikossa, vaikka osoitetiedoista puuttui postinumeron lisäksi myös kadun ja asunnon numerot. On tuo kaveri sentään muistanut talon nimen ulkoa, mutta on siinä kuitenkin postihemmo saanut plärätä osoitelistoja jonkun aikaa, kunnes on löytänyt oikean postiluukun tästä liki 800 asuntopaikan betonipalatsista. Kiitos hänelle. Ilman tuota aktiivisuutta en olisi ikinä saanut nähdä korttia jostain katedraalista, jossa matkalaiset eivät itseasiassa edes vierailleet. Haha.

Kahvia, suklaata, vähän hömppäsivuilla surffausta ja sitten ryhtiliikettä koulutehtävien muodossa. Näin se on tehtävä, vaikkei yhtään jaksaisi siirtyä noihin sivistävämpiin puuhiin. Pakko mikä pakko. Voi pojat.