Vaikka ajat muuttuvat, asiat eivät nyt kuitenkaan niin paljoa. Vietin tänään reilun osan päivästäni lakaisten betonilattiaa. Ihan oli samanlainen tutina kuin aikoinaan heppatallin käytävällä harjan kanssa mesotessa. Toki pienet yksityiskohdat olivat muuttuneet: 1) käytävä ei ollut käytävä vaan tulevan parkkihallin lattia, 2) tällä kertaa saan työstäni jopa palkkaa, en vieläkään suurensuurta mutta kuitenkin elämisen mahdollistavaa ja 3) tänään kukaan ei karjunut lakaisemaan kovempaa, vaan ukkelit kävivät ihan vieressä sanomassa, että älä liikaa rehki.

Saattaapi olla, että selviän tästä kesästä hengissä. Haba ehkä kasvaa ja nahka ottaa väriä, mutta hengissä silti. Pienet nokoset olisivat kuitenkin nyt poikaa.